KIVENLAHTI ROCKIN VIIKKO 2011

  
Myrskyisän viime kesän jäljiltä oli nyt edessä muutto Leppävaaraan. Alun perin muutto oli vaatimus viranomaisilta, jotta tapahtuma voisi ylipäätään jatkua nykyisessä muodossaan. Mutta pikkuhiljaa kun Leppävaara viimein varmistui paikaksi, alkoi myös järjestävän tahon puolelta mielipide muuttua vahvasti muuton puolelle. Tapahtuman luvat ovat olleet jo monta vuotta katkolla, ja jotta Kivenlahti Rock olisi voinut jatkaa nykyisellä paikalla, olisi radikaaleja muutoksia tarvittu joka tapauksessa. Muutto siis tulisi loppujen lopuksi juuri oikeaan aikaan.

Perinteinen talkooväen infotilaisuus pidetään urheilupuistossa neljä päivää ennen rakennuksen alkua. Paikalla on yllättäen aika reilusti väkeä, ja myös uusia naamoja on saapunut tontille runsaasti. Toki vanha jengi on kasassa ja monien kanssa on iloinen jälleennäkeminen usean kuukauden paussin jälkeen.  Porukka vaikuttaa todella motivoituneelta ja innostuneelta, kukaan ei edes juo kaljaa, mitä sinänsä voisi pitää jopa hieman huolestuttavana merkkinä.

Kierrellään alue pääosiltaan läpi ja kerrataan työtehtävät. Helvetin hyvältä vaikuttaa, hiekkakenttien ja nurmialueiden yhdistelmästä tulee aivan loistava, tilaa on aivan perkeleesti ja stadion rakennukseen saadaan toimistot, pukuhuoneet ja ruokailut järjestymään vaivattomasti. Tunnelma on korkealla.

Varsinainen rakennus aloitellaan aitojen pystytyksellä jo sunnuntaina, myös päälavan tarpeita ja telttarunkoja saapuu alueelle. Toimisto perustetaan 2. kerrokseen, jonne roudataan läppärit, printterit, laminointivälineet, passit ja rannekkeet, kassakaappi ja läjäpäin muuta toimistotarviketta. Stadionin kahvila valjastetaan catering käyttöön. Jotenkin on helvetin hyvä havina päällä, etenkin kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja hellettä on luvattu koko viikoksi. Mutta näinhän on ollut lähes joka vuosi, eli mennäänpä päivä kerrallaan..

Maanantaina tuhat juoksevaa asiaa, lippuja, mainosmatskuja, kylttejä, opasteita, kiinnikkeitä ym, ym. Ja tietysti ne sata päivittäistä sähköpostia. Normihommia. Päälava nousee vauhdilla, myös telttapartiot etenevät ripeästi omalla sarallaan. Osa jengistä on ottanut kesälomaa rockin rakentamista varten ja lapsille on perustettu oma päivähoitonurkkaus yhden telttakatoksen alle. Tätä voisi sanoa jo aika kovaksi sitoutumiseksi asiaan.

Tiistai ja keskiviikko menee pääosin toimistohommissa ja koneen ääressä. Meillä on nyt ensi kertaa toimistolla ihka oikea assari auttamassa, joten askarteluhommat hoituvat lähes itsestään. Lipunmyyntitilanne näyttää hyvältä, osasta ennakkomyyntipisteitä liput on viety lähes käsistä, joten taitaa mennä kaikki ennätykset rikki. Säätiedotuksia ei ole juurikaan uskaltanut katsoa, mutta kuulemma vähintäänkin siedettävää kesäsäätä olisi tiedossa. Meilejä virtaa tasaiseen tahtiin ja puhelin soi jatkuvasti.  Kuljetusten, majoitusten ja ridereiden säätöä ja miljoona muuta asiaa. Tapahtuma tuntuisi kiinnostavan kaikkia muita paitsi mediaa, vain pari hassua haastista koko viikon aikana. Akkreditointihakemuksia sentään on lähes entisen laisesti, mutta osa niistäkin täysin turistiosastoa.

Torstaina alueen yleisilme näyttää erinomaiselta. Päälava on viittä vaille valmis, kakkoslavakin on saatu paikalle. Se tosin näyttää lähinnä torikatokselta, se on ehkä alueen ainut miinus. Mitenköhän bändit siihen ylipäätään mahtuvat? Ehkä ensi vuodelle ainakin sitä voisi kasvattaa. Ja sähkö on jälleen kerran kortilla. Aikaisemmin viikolla kaupungin alihankkija oli jo käynyt tekemässä muutostöitä sähköpääkeskukseen, että saataisiin watit ja voltit riittämään. Sinne vedettiin pari reiden vahvuista kaapelia, lasku kuulemma seuraa perässä. Vaikuttaa varsin edulliselta. Myös aggregaattisähköä on jälleen tilattava, ei auta mikään.

Ruokamyyjiä valuu paikalle, tänä vuonna jokaiselle on piirretty kalkkikoneella oma ruutu, joten nyt ei pitäisi olla epäselvyyksiä paikasta. Myös Alepan kauppakontti saapuu alueelle, ja samoin kesän uutuus eli ihmislinko.  Linko on vähän kuin benjihyppy, mutta toisinpäin. Henkilö köytetään kiinni kuminauhaan ja singotaan taivaalle. Siistiä! Suorituksesta saa vielä halutessaan videoklipin muistoksi. Mutta selkeästi alle satakiloisten hommaa.

Baaritkin alkavat valmistua. Hartwall tuo ison kylmätrailerin alueelle, johon herkut on jo pakattu valmiiksi kylmenemään h-hetkeä varten. Käydään keskustelua juomien riittävyydestä, nyt vielä ehtisi tehdä pikana lisätilauksen. Sitä on varattu melkein tuplamäärä per päivä viime vuoteen verrattuna, eli eiköhän ne riitä..? Jäger on tuonut oman rekkansa VIP alueella ja siihen kytketyn teltan kasaus on loppusuoralla.  Myös pääanniskelualueen Jäger vaunu on paikoillaan. Ja kelikin sen kuin hellii, voi helvetti että näyttää hyvältä!


Illan pimeinä vielä koneella. Etelä-Suomeen on annettu hellevaroitus, joten tämä päivitetään myös rockin kotisivuille. Yleisöä pyydetään suojautumaan auringolta ja huolehtimaan riittävästä nesteen saannista. Yksi mieluisimpia nettipäivityksiä, mitä promoottori pääsee tapahtumaan liittyen tekemään. Mieluisampaa ei taitaisi olla kuin ilmoittaa tapahtuman olevan loppuunmyyty..

Perjantainaamuna koko alue on sitten säätöä, pörinää ja piippausta. Eli ihan normia viimehetken puristusta. Alueella on todella kuuma, aurinko paistaa jälleen pilvettömältä taivaalta. Osa talkooväestä on polttanut jälleen itsensä jatkuvassa auringon paisteessa, mutta nyt ei sovi valittaa, joskus on paleltukin kovasti. Ympäristökeskus ei hyväksy pressulla peitettyjä jätelavoja, joten on tilattava uudet. VIP alueen kalustosta osa on jäänyt tulematta ja kuulemma lisää ei enää saada. Nyt kyllä jää alue hieman karuksi, mutta toivotaan että tunnelma saadaan silti nousemaan.

Portilla on kova kuhina, ensimmäiset asiakkaat odottelevat jo puiden varjossa porttien aukaisemista, kun myyntitelttoja vielä säädetään kuntoon. Hartwallin kylmätraileri on levinnyt helteessä, ja nyt etsitään kuumeisesti uutta. Kai se jostain löytyy?? JV porukka on saapunut ja alueen tarkastus on käynnissä. Molemmilla lavoille vedetään jo checkejä, ai saatana, enää pari tuntia ja portit aukeavat. Iskee perinteinen viime hetken jännitys..

Pakko paeta toimistoon tsekkailemaan säätiedotuksia ja ajamaan viimeiset raportit lipunmyynneistä. Kaikki näyttää pelottavan hyvältä. Mutta pessimistipeikko on silti läsnä, pari viime kesää kun on mennyt reisille säiden puolesta juuri kalkkiviivoilla, joten pulssi ei tahdo laskea millään. Tupakkalakko loppui jo alkuviikosta, ja nyt näköjään rööki palaa jo nuuska huulessakin. Viinaa ei ole muistanut, tai pikemminkin ehtinyt juomaan koko viikon aikana, mutta se asia täytyy korjata viimeistään nyt. Hirvilimpparipullon logo tuijottaa tiukasti toimiston pöydällä. Tuttu lämmin tunne valtaa ensi vatsan, sitten posket ja lopulta lääke pääsee perille. Kylläpä helpottaa. Ehkä se tästä taas..

Portit on jo avattu ja toimiston ikkunasta näkyy, kun ensimmäisiä ihmisiä rientää paikalle. Tästä se taas lähtee..

Pariisin Kevät aloittaa tapahtuman, jengiä on setin loppupuolella jo ihan kivasti paikalla. Alborosie seurueineen on saapunut paikalle ja käydään kiertuemanagerin kanssa papereita läpi. Tarvitaan kuulemma loppusuoritus käteisellä, vaikka niin ei alun perin sovittukaan. No, mikäs siinä, ei muuta kuin seteleitä laskemaan. Jukka Pojan aikaan kakkoslavan edusta on jo aivan tupaten täynnä. Tämä taitaa olla kolmas tai neljäs vuosi putkeen, kun mies on Kivenlahti Rockin rosterissa. Ja joka vuosi suosio näyttää vain kasvavan, nytkin jengi tanssii niin että tanner tömisee, hieno meininki!

Lämmintä on, huh hellettä! Hiki virtaa ja juomaa kuluu. Jengiä on helvetin hyvin paikalla ja lisää tulee koko ajan. Tuttujen tapaamista alueella ja niitähän tuntuu jälleen riittävän. Mutta aika paljon on täysin uusia naamoja niin vipissä kuin normibaarissakin, selvästi tapahtuma on löytänyt uutta yleisöä paikan vaihdoksen myötä. Joutuu ottamaan muutamat, ihan vain kohteliaisuussyistä.

Jäger teltassa erään levy-yhtiön edustaja tulee esittäytymään ja esittelee samalla Eläkeläiset -yhtyeen kiertuemanagerin. Manageri on kuulemma katsastamassa paikkoja seuraavaa kesää varten. – Hyvältä näyttää, tämä festivaali ei voi olla huono, koska järjestäjällä on muki kädessä jo tässä vaiheessa, kuuluu kommentti. Tässä taitaa olla meidän näköinen bändi, kaupat tehdään välittömästi seuraavalle kesälle.

Kosmikud on juuri lopettanut settinsä ja bändin jäsen kertoo ruokalassa, että heidän yhtye palvelee hyvin tapahtumanjärjestäjää. - Kun meidän bändi vetää lavalla, yleisö poistuu baariin ja järjestäjä saa enemmän anniskelutuloja. Nerokasta. Mutta pakko todeta, että kyllä siihen jokunen jäi lavankin eteen ja homma toimi erinomaisen hyvin. Jenni Vartiainen on juuri aloittamassa ja yleisö pakkautuu lavan edustalle. Sitä on aivan vitusti, varmasti eniten mitä ikinä meidän tapahtumassa.  Ja Jenni, aivan ehdottomasti tämän kesän popkuningatar. Settikin on yhtä juhlaa, vaikka ei pelkkää hittitulitusta olekaan.

Lavan takana homma on sujunut hyvin, tosin hikisissä merkeissä sielläkin. Bändien lounge on ehkä hieman karumpi kuin aikaisempina vuosina, mutta aikataulut olivat sen verran kireät, että enempään tuunaamiseen ei ollut aikaa. Ehkä ensi vuonna sitten. Ja onhan meillä nyt pukukopit. Mutta hyvin tuntuvat kaikki bändit viihtyvän. Tälle vuodelle luovuttiin perinteisestä telttasaunasta ja otettiin tilalle VPK:n toimittama tynnyrisauna. Se on ollut tulilla jo alkuiltapäivästä lähtien ja meno onkin jo kohtalaisen vapautunutta. Kylpypalju samoin on pullollaan toistensa sylissä könyäviä, alastomia ihmisiä. Ihan rock meininki. Mieli tekisi kovasti jo mukaan, mutta ihan vielä ei ehdi.

Plutonium vetää juuri Fossen lavalla, aivan hulvaton tunnelma. Jengi riisuu vaatteitaan ja tanssahtelee ympäri ämpäri. Bändillä on kyllä maaginen ote yleisöönsä. Eikä tätä oikein voi verrata mihinkään, sen verran omaleimainen ryhmä on kyseessä. Nyt harmittaa, kun ei nähnyt kuin setin loppuosan. Täytyy varmaan buukata bändi myös ensi vuodelle, niin näkee sitten sen alunkin. Ehkä?

Kotiteollisuus heittää lämminhenkisen keikan, vaikka bändillä onkin jo päivän toinen festivaali veto menossa. Yleisöpiikki osui selkeästi Jenni Vartiaiseen, mutta jengiä on silti paikalla paljon, varmaan edelleenkin yli 4000. Setin loputtua päivä alkaa olla pulkassa, suhteellisen ryytynyt olo. Helteinen viikko tuntuu jo nivelissä saakka, nyt täytyy tankata hieman nestettä.

Alueen baarit ovat jo sulkeutuneet, mutta lavan takana on vielä täysi meno päällä. Itse asiassa juhlat ovat vasta alkamassa. Kosmikud ja Kotiteollisuus liehuvat munasillaan ympäri bäkkäriä ja käyvät suomi-viro maaottelua YYA –hengessä. Sauna ja palju ovat aivan turvoksissa taiteilijoista, henkilökunnasta ja muusta sekalaisesta seurueesta. Mutta sekaan vain, sopu sijaa antaa. Ja alastomuus. Saunassa on aivan helvetin hyvät löylyt, ulkoapäin pienehköltä näyttävä traileri kätkee sisäänsä mahtavat 10 hengen löylytilat sekä pukuhuoneen. Ammattisaunojat heittävät sen verran kiivaasti löylyä, että amatöörien on pakko poistua etuvasemmalle. Janojuomana Hirvilimppariã, tietenkin.

Saunan jälkeen tutustuminen sähkömiesten cryo -kammioon, eli tällä kertaa sähköpääkeskukseen. Cryo -kammiohan on paikka, jonne sähkömies aina aika ajoin vetäytyy suorittamaan elintoimintoja. Näin on tehnyt nyt eräskin, ilmeisesti vapaavuorolla oleva asentaja, joka on löytänyt hyvän nukkumapaikan kammion lattialta. Sähkömiehistä on tässä yhteydessä pakko mainita, että he ovat aivan oma rotunsa. Vaikka tämäkin mies makaa kylmällä betonilla omassa oksennuksessaan, silti hän hymyilee.

Kun pahin jano alkaa olla taltutettu, iskee nälkä. Kevyt iltapala kanttiinissa, jossa on bändien jäljiltä vielä herkkuja jäljellä. Kestosuosikki rockin yöruokaan on jo monen vuoden ajan ollut tortillalettu, johon laitetaan 5dl ranskankermaa, 5dl juustokastiketta ja 5dl lihatäytettä. Homma kasataan avoimen letun päälle syvään lautaseen ja syödään lusikalla.  Päälle voi vielä viritellä salsaa ja guacamolea, jos mahtuu. Toimii aina. Syönnin jälkeen iskee väsy.  


Eräs talkooväen pariskunta on hyvin varustautunut yöpuuhiin ja täyttää kahden henkilön ilmapatjan ruokalaan. Romanttinen yö olisi varmaan ollut täydellinen, ellei yksi baarin työntekijöistä olisi sattunut sammumaan patjan jalkopäähän. Oma nukkumapaikka on vähän hakusessa, eipä ollut tullut mietittyä koko asiaa. Normaalisti tässä kohtaa olisi Fossen rekka kutsunut, mutta nyt se kortti ei ole käytettävissä. Ei auta kuin hapuilla pimeään toimistoon ja katsoa sieltä toimitukseen sopivaa nurkkapaikkaa. Uni tulee välittömästi.

Aamu on karmaiseva, aivan kuin tapahtuma-aamuina on tavannut olla. Päivän valjettua tulee tarkisteltua nukkumapaikkaa hieman tarkemmin. Tyynynä on ollut peltinen kassalipas ja peittona Kalevan kisojen banderolli vuodelta 2009. Selkään koko yön painanut esine paljastuu miesten moukariksi, vaijereineen päivineen. Perkele. Ylösnouseminen vaatii kyllä urheilumieltä. Olo on kaikin puolin kamala. Rapulakin hieman kyllä on, sitä ei voi kiistää.

Henkilökuntaa valuu pikkuhiljaa paikalle. Vessat on tyhjennetty ajallaan ja siivouspartiot ovat  täydessä työn touhussa. Hirviöbändi Sauruxet ovat myös jo tonteilla ja Pikkukivirokin check on juuri alkamassa. Ei kyllä käy kateeksi bändiä, joka vetää kumiasut niskaan ja painuu lauteille +30 asteen lämpötilassa. Se on tietysti ammatinvalinta kysymys. Molempien lavojen takatiloissa nuokkuu vielä muutamia ihmisiä edellisen yön jäljiltä, samoin saunalla sykli jälleen alkamassa alusta. Maksuton koko perheen Pikkukivirokki on yleensä vetänyt noin 3000 kävijää ja niin vetää nytkin. Luku taitaa olla jopa lähempänä 3500 tänä vuonna. Tapahtuma on jälleen täysosuma, erittäin hyvä ja leppoisa tunnelma.

Tässä kohtaa on yleensä ollut ohjelmassa käynti kotona, mutta nyt ei ehdi. Nelosen uutiset nimittäin on tulossa alueelle kuvaamaan ja tekemään juttua. Jostain syystä haluavat kuvata jo klo 14, eli melkein heti sen jälkeen kun portit avataan. Silloin tuskin vielä hirvittävää tunkua alueella on. Mutta minkäs teet. Vilkaisu peiliin, sieltä katsoo takaisin turvonnut hahmo, jonka naama on kuin petolinnun perse. Jotain täytyy tehdä ennen kameroiden tuloa. Autoa penkomalla löytyy hieman vaihtovaatteita ja pyyhe. Sekä hammasharja ja tahnaa, joten päivä alkaa olla pelastettu. Siellä on näköjään myös retkipatja, sille olisi eilen ollut käyttöä..

Haastis sujuu olosuhteisiin nähden hyvin, mutta täytyy vain toivoa että ilta-seiskan aikaan ei satu telkkaria nenän eteen. Juttuun on kuulemma linkitettynä useita saman viikonlopun festareita, ilmeisesti etsitään häviäjiä ja voittajia. Tai mitä lie, ihan vitun sama tällä hetkellä. Olo ei nimittäin oikein ole ihan paras mahdollinen. Päätä juimii niin perkeleesti, välillä palelee ja välillä on hiki. Toimistolla vieraillut EA –ryhmä epäili nestevajausta, mutta totuus lienee toinen. Viinasta tämä kaikki johtuu, luulisin näin. Siitäpä tulikin mieleeni, että nyt täytyy saada yksi olut. Ja yksi napsu. Perkele. Mieli reipastuu jo pelkästä ajatuksesta.

http://www.ruutu.fi/video?vt=video&vid=175311

Meileissä on muutamia rekkuloita, lähinnä alueelle sisäänpääsyyn liittyen. - Miksi ei saanut tuoda sitä ja tätä alueelle? - Miksi teillä näin kun siellä ja siellä on niin ja näin? Hohhoijaa. On se tosiaan kumma, jos esimerkiksi omia viinoja ei saa tuoda festivaalialueelle? Ihmeellinen juttu, kerta kaikkiaan. Mutta vastaillaan pois, sitä vartenhan tässä ollaan. Muutama media kyselee ensimmäisen päivän fiiliksiä ja kävijöitä. Mitäs niitä salailemaan. - Meno oli ollut parasta ikinä Espoossa. – Lauantaille on myyty vielä enemmän. – Varmasti tulee kävijäennätys. Ja sitä rataa, kunnolla vaan vettä myllyyn. Sitten ei muuta kuin lappu kaulaan ja takaisin alueelle. Paitsi että passi on näköjään hävinnyt remmistä ja siinä roikkuu pelkkä metallirengas. Lieneekö se hävinnyt jo yöllä? No, mennään naamavipillä, eiköhän se toimi.

Vielä Laura Närhenkin aikaan alueella on yllättävän rauhallista. Jengiä kyllä on paikalla aikalailla, mutta lavan edustalla ei ole hirveää tunkua. Suurin osa jengistä on baarialueilla tai chillailee muuten vain nurtseilla. Mutta mikäs siinä, ilma on kuin morsian ja olokin alkaa helpottua. Oikein ajoitetun ja loppuun asti toimivan korjaussarjan veto on tarkkaa puuhaa, mutta alku on lupaava. Mieli on kirkas ja sosiaalinen vaihe puskee päälle. Jutustelua siellä täällä, enimmäkseen siellä eli baarien puolella. Tuttuja, ystäviä ja myös entuudestaan täysin tuntemattomia ihmisiä tulee kertomaan erilaisia asioita. Mutta kaikilla on hauskaa ja kehuja tulee niin tapahtumasta kuin ohjelmistostakin. Kylläpä on mukavaa, kelpaa taas ihmisen olla olemassa.

Lavan takana hiki virtaa, mutta homma toimii kuin junan vessa. Stam1na ja Apulanta ovat jo paikalla, samoin Petri Nygård kurvailee paikalle isolla pakettiautolla, jonka peltiä komistaa suuri pillun kuva. Tyyli on ainakin kohdallaan. Miehen keikkasetistä on kuulunut kaikenlaista, mutta odotellaan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Ainakaan ihan keskipäivään sitä ei kuulemma sopinut laittaa. Myös Espoon kulttuurijohtoa oli käynyt bäkkärillä, mutta eipä satuttu nokakkain. Päälavan takana kentän nurkassa on asuntovaunu, jossa sijaitsee.. ööö.. sanotaanko vaikka, että tekniikan tuotantotoimisto. Aika asutun näköinen vaunu, sisältä ja ulkoa. Raskas työ vaatii näköjään myös raskaat huvit.

Palefacen aloittaessa jengiä on jo paljon ja lisää tulee koko ajan. Päivän, ja oikeastaan koko tapahtuman ensimmäinen negatiivinen uutinen tulee yllättäen baarien puolelta. Juomat ovat käymässä vähiin. Raitapaita lonkerot ovat jo käytännössä loppu, siideriä, olutta ja jäykkää on vielä, mutta tuskin loppuun asti riittävät. Mitenköhän tässä näin on päässyt käymään? Juomaa oli varattu noin tuplat per päivä edelliseen vuoteen verrattuna? Mutta nyt jengiä onkin triplat ja lämpöä +30. Eipä se muuta tarvitse. Homma oli kyllä ollut tiedossa, kun perjantain menekit oli tarkistettu. Tukuissa oli kuulemma käyty heti lauantai aamuna koluamassa täydennystä, mutta kaikki varastot Hartwallin tuotteiden osalta olivat aivan kuivissa. Ilmeisesti helteinen viikonloppu oli yllättänyt myös tukkurit??

Käynti kusella yleisellä vessa-alueella. Hieman jonoja muodostuu bajamajojen eteen, mutta laareille pääsee kävelemään suorilta. Muutaman wc-kopin voisi ehkä ottaa ensi vuodelle lisää. Kusitauko paljastaa samalla yhden epäkohdan ja turvallisuusriskin heti alueen ulkopuolella. Pienen pohdiskelun jälkeen moukarikentän viereinen nurmialue tyhjennetään ja aidataan. Mutta ei siitä sen enempää.

Stam1nan aikaa homma alkaa olla jo niin sanotusti isolla. Helteisestä säästä huolimatta bändi saa yleisöön kiitettävästi liikettä. Saatanan tiukkaa settiä. Ja kun Apulanta on seuraavana jonossa päälavalle, tarkoittaa se hulinaa lavan myös takana. Molemmilla bändeillä kun sälää tuntuu riittävän. Apulanta tuo mukanaan nyt myös tausta screenit, ne vaikuttavat mielenkiintoisille. Screenit on mukana myös kakkoslavan seuraavalla aktilla, ja näyttäisi siellä olevan hieman muutakin.

Koko viikonlopun jatkunut juontaja -battle alkaa sekin tiivistyä loppua kohti. Lavat ovat niin lähellä toisiaan, että juontajat pystyvät keskustelemaan keskenään lavalta toiselle. Eli kun alku- ja loppujuonnot ovat samaan aikaan, niin siinä on nokiteltu  puolin ja toisin pitkin päivää ja pitkin viikonloppua. Nyt tulee kovaa kuittia päälavan suuntaan mm. Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen pelipaidasta. Petri Nygård juonnetaan sisään kovan metelin ja aplodien säestämänä.

Nygård saa aikaa lähes kaaoksen, ennekuin pääsee edes lavalle. Jengiä on ihan helvetisti ja se kaikki pakkautuu nyt kakkoslavan suuntaan. – Vittu, sillähän on pillu lavalla, kuuluu kommentti yleisön seasta. Juuri näin. Jättimäinen, kuminen vagina on keskellä lavan takaseinää, ja sieltä huulien välistä artisti pongahtaa savuverhon saattelemana huutavan yleisön eteen. Vittu mikä meininki, ihan kirjaimellisesti. Setin loppupuolella lavalle saapuu vielä kaksi daamia kannut paljaana ja koko yleisömeri saadaan näyttämään keskisormea. Tähän ei ole mitään lisättävää.

Encoren aikaan tungosta on vipissäkin jo sen verran paljon, että ensi kertaa on noustava pöydälle seisomaan jotta näkee lavalle saakka. Korkealta näkyy myös hyvin koko alue. Näky vetää hiljaiseksi, jengiä on ihan vitusti. Mihin tahansa katsoo, niin porukkaa on silmän kantamattomiin. Ja se hoilaa ja tanssii nyrkit pystyssä. Ei saatana kun näyttää ja tuntuu hyvältä! Enää ei harmita pätkääkään Leppävaaraan muutto, päinvastoin. Jo nyt on selvää, että paikka on aivan timantti ja tapahtumalla erittäin hyvät mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä myös tulevina vuosina. Hyvä fiilis on kuitattava nopealla kierroksella baaritiskillä.

Baarin puolella on taisteltu koko päivä, ja ilta, ja yritetty taikoa juomia janoiselle kansalle. Ihan huonosti ei ole mennyt, kun esim. jäykkää ja olutta näyttäisi vielä saavan. Mutta pienoinen paniikki on selkeästi yleisön kesken on, juomia ostetaan aina suoraan prikallinen ja kaikki pöydät notkuvat juomista. Mutta jonoja on ja ensi vuonna menekkiin on kyllä varustauduttava paremmin. Perkele, otetaan kaksi rekallista, jos yksi ei riitä. Helppoa.

Apulanta aloittaa ja kiire loppuu siihen. Henkilökohtaisesti Kivenlahti Rockiin kuuluu vain yksi rituaali, ja se on että Apulannan keikka katsotaan kokonaan. Ja kaikessa rauhassa. Miksauskopin liepeillä on vielä tilaa, joten siihen ja parkki päälle. Keikka on pelkkää parhautta, toimii. Vikaan encoreen meinaa tulla hieman kiire, mutta mitäs sillä on enää tässä kohtaa väliä. Yleensä tapahtuman loppuun on vielä näytetty päälavalta kannut yleisölle, mutta kun se tehtiin jo äsken kakkoslavalla, ja oikein stereona, niin jotain muuta pitää keksiä. Yksi juontajista ottaa homman haltuun ja vetää loppujuonnon perse paljaana. Sillähän se on kuitattu. Tähän on hyvä lopettaa. Siis virallinen osuus. Pieni kutina kyllä on, että ilta ei ihan tähän vielä pääty.

Lavan takana on kova kuhina päällä. Kaikki tietävät mitä on tulossa, perinteinen henkilökunnan karonkka on tosiasia! Jostain baarien kätköistä kaivellaan vielä muutama laatikko Hirvilimpparia ja bändien jäljiltä on jäänyt pari lavaa energiajuomaa. Muuta sitten ei jäljellä enää olekaan. Mutta kyllä näilläkin pärjätään, taivas repeää varsin nopeasti. Hyväksi havaittu tapa näissä olosuhteissa on avata ensin energiajuomatölkki ja ottaa siitä pitkä huikka. Sitten kaadetaan tölkki täyteen jäykkää ja nautiskellaan. Jossain vaiheessa tölkin voi taas täyttää viinalla ja näin sykli pyörähtää alkuun. Alkaa muuten takuulla toimia, viimeistään parin, kolmen täytön jälkeen..

Tekniikka järjestää jostain pienet äänikamat, vähän valoa ja savukoneen. Saunomista, paljukylpemistä ja yhteislaulua. Ja alastomuutta, tietenkin. Porukkaa on paljon ja varsin sekalainen nippu on jälleen kasassa. Ja se päästelee höyryjä oikein kunnolla ulos. Tanssit ja juhlat jatkuvat pitkälle, pitkälle aamuun..

Herääminen on jälleen tuskallinen. Hikikarpalot valuvat vuolaana pitkin otsaa ja aurinko paistaa suoraan silmiin. Aivan saatanan kuuma. Nukkumapaikka on näköjään tällä kertaa aurinkoon parkkeeratun auton takapenkki. Fiksu veto, näin hellesäällä. Onneksi on ollut tuo patja. Siis peittona, ettei palele. Olo on hutera, joka paikkaan sattuu. Nukkumaan menosta ei ole mitään muistikuvia. Käveleminen on katkonaista, jalat kramppaavat. Pyörryttää. Pitkiä nämä festivaalit..

Lavan takana on aika juhlitun näköistä. Porukkaa nuokkuu siellä täällä, osa on vielä hereillä samoilla silmillä. Saunan piipusta tupruttaa jo savua, eli homma on starttaamassa jälleen käyntiin. Paljussa lilluu joku daami kannut paljaana ja pyytelee seuraksi. Paljun veden pinnalla sen sijaan lilluu puolen sentin rasvakerros, joten kylpy ei oikein iske tähän kohtaan. – Se on vain kiimaa, kuuluu kommentti. Sauna vie silti voiton tällä kertaa. 

Pukuhuoneessa tulee tehtyä huomio, että Kivenlahti Rockin T-paita on vaihtunut yön aikana Palefacen vastaavaan. Liekö tullut tehtyä vaihtokaupat jossain vaiheessa?? Mutta tämä kelpaa kyllä hyvin. Saunan jälkeen pitäisi alkaa miettimään purkua, jotenkin siihen hommaan ei kovaa kiirettä tunnu olevan kenelläkään..

Että näin. Kovat oli taas pileet, ensi kesänä uudestaan.

-jem-

KIVENLAHTI ROCKIN VIIKKO 2010

Huh! Olipahan taas festivaalit. Kiitokset kaikille mukana olleille, tässä muutamia muistijälkiä kesäkuulta.

TORSTAI

Viimeinen täysi rakennuspäivä. Viikko on sujunut suurin piirtein suunnitelmien mukaan, mitä nyt päälavan kasaamisessa on ollut enemmän jumppaa kuin aikaisemmin. Suurin muutos alueella onkin uusi päälava ja sen kasvanut koko. Samoin Jäger rekan tulo VIP –alueelle on entisestään kutistanut täytettävissä olevaa tilaa. Kaikki näyttäisi kuitenkin mahtuvan kuten oli suunniteltu, hyvä niin.

Keli on hellinyt rakennusporukkaa koko viikon ja osa on polttanut itsensä jatkuvasti porottaneessa auringossa. Juomaa on kulunut aivan tolkuton määrä ja ihme kyllä muutakin kuin olutta. Keskustellaan tulevan viikonlopun sääennusteesta ja sekavalta vaikuttaa, oikeastaan kaikkea paitsi lunta on luvattu. Suusta pääsee lause, jota ei olisi pitänyt sanoa, ei ainakaan ääneen. - Ei se ainakaan paskempi voi olla kuin viime vuonna. Säänhaltija oli selvästi odottanut tätä haastetta, arpa on heitetty.

Mutta ei täällä promoottoria tarvita, tuotannon puolesta homma on hanskassa.

PERJANTAI

Aamu valkenee varsin kirkkaana ja lämpöisenä (herätys tapahtuu nykyää näköjään aina fossen lattialta, ehkäpä ovat kaventaneet sohvia?). Mutta jotenkin painostava ja kostea keli kuitenkin on, säätiedotukset ovat edelleenkin vaihdelleet aivan laidasta laitaan, joten ehkä parempi vain katsella taivaalle. Alueella on normaali säätö päällä, joka puolella piippaa ja pörisee jokin kulkuneuvo tai härveli. Porukkaa pöyrii ja hyörii joka suuntaan ja joka puolella.

Kosteus on lisääntynyt läpi koko päivän ja nyt sitten alkaa sataa. Ensi tihkuttaa ja sitten jo reippaammin. Näinhän se. Parempi vetäytyä fosseen sähköpostien pariin.

Niitähän taas tuntuu riittävän, kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lipun pummaajat ovat päällimäisenä aina tässä vaiheessa, mutta pari haastattelupyyntöäkin siellä on. Vastaillaan pois. Ismo Alanko tekee soundcheckiä, hyvältä kuulostaa, vaikka vettä tuleekin jo reippaanlaisesti.

Osa rakennusporukkaa on saanut homman valmiiksi ja nyt alkaa ns. nollaus. Täysammattilaisten hommaa, amatöörien on täysin turha yrittää pysyä tässä kelkassa mukana. Tulee vain pipejä ja paha mieli. Porukkaa kasaantuu jo siinä määrin, että työnteosta ei tule enää mitään. Porttien aukaisemiseen on enää muutama minuutti, joten taitaa olla aika sulkea kone ja ottaa olut.

Portit avataan aikataulun mukaan klo 15 ja säänhaltija kuittaa tämän, sade yltyy rankkakuuroksi juuri samalla hetkellä. Täytyy varmaankin perehtyä vanhaan Venäläiseen ilmasotanäytös -proseduuriin, siellähän taivas repeää aina sopivasti koneiden alta, olipa pilvikerros tai keli minkälainen tahansa. Rankkasade on harventanut jengiä portilla ja siellä on vain kourallinen odottamassa, ei kyllä hyvältä näytä.

Hetkeksi pois alueelta ja nopea vaatteiden vaihto, paikalle juuri kun Ismo Alanko aloittaa. Jengiä on jo tullut aika hyvin paikalle, mutta hieman alakanttiin mitä odoteltiin. Keli on aivan järkyttävä, ei ehkä ihan niin kylmä kuin viime kesänä, mutta sade on oikea trooppinen myrsky. Vesisumu sekoittuu hiiren kokoisiin pisaroihin, jotka läsähtävät suoraan vasten kasvoja. Jipii.

Tuttujen tapailua ja kelin kauhistelua. Mutta tähän on jo totuttu, niin me kuin yleisökin. Teltassa sen sijaan on erinomaisen lämmin ja hyvä tunnelma, etenkin Samuli Putron aikaan. Kaunista ja melodista.

Vettä tulee edelleen kuin esterin perseestä. Tekniikka onneksi toimii moitteitta, lukuun ottamatta päälavan yläpäätä, joka tulee yllättävän suttuisesti, kirkkaus puuttuu kokonaan. Asiaan tulee vahvistus tekniikalta, ilmeisesti likomärät pa-lakanat eivät päästä ääntä toivotulla tavalla läpi. Desibelimittaukset tukevat tätä, suurimmat lukemat mitataan pa-siiven takaa eikä siis edestä, kuten voisi olettaa. Ääni ilmeisesti kimpoaa lakanasta takaisin päin. Tilattiin kyllä ”samat kun viime vuonna”, mutta ei ne ihan samaa materiaalia tainneet olla.

Kolmannen Naisen kohdalla tunnelma on jo lämmennyt. Vaikka märkää on, niin fiilikset ovat kohdallaan. Päivä päättyy hyvissä tunnelmissa, vaikka ei startti tänäkään vuonna ihan nappiin kelien puolesta mennyt.

LAUANTAI

Aamu alkaa jälleen fossen sviitin lattialta, tällä kertaa suu täynnä hiekkaa ja ties mitä muuta paskaa. Turvajohto kuorsaa ja piereskelee vastakkaisella sohvalla, kuten aina ennenkin. Nukkumaan menosta ei ole mitään hajua, mutta yllättävän skarppi ja rauhallinen olo on joka tapauksessa. 


Ulkona sen sijaan on helvetti irti. 


Tuuli puhaltaa myrskylukemissa ja paiskoo irtotavaroita ympäri aluetta. Aidat ovat kaatuilleet, kaikki varjot ja osa pöydistä pyöriin pitkin kenttää. Päälavalla pa-siipien banderollit ovat repeytyneet. Tulee kiire, alue pitäisi avata yleisölle jo vajaan neljän tunnin kuluttua.

Nopea tekstiviestikierros läpi tuotannolle, kaikki kynnelle kykenevät hälytetään paikalle. Aitoja sidotaan kiinni puihin liinoilla ja kaikki mahdollinen riisutaan alueelta alas, jotta tuuli ei tarttuisi niihin. Kaikki teltat ja niiden kiinnitykset käydään läpi, hieman huonolta kuitenkin näyttää. Tuuli on niin kova, että kankaat ovat jo repeilleet muutamasta teltasta ja tukirakenteet sortuneet. Iso teltta rytisee ja paukkuu tuulessa, mutta telttatoimittaja vakuuttaa sen kestävän. Samoin päälava huojuu ja heiluu, mutta sen suhteen ei pitäisi olla huolta, on kuulemma kestänyt kovempiakin kelejä.

Portit avataan aikataulun mukaan, mutta tilannetta täytyy nyt tarkkailla. Nopea piipahdus kotiin, suihku ja silmälliset. Takaisin pelipaikalle hieman ennen kahta.

Alueella on kaatunut puu, suoraan vessarivistön väliin. Onneksi henkilövahingoilta on vältytty. Päälava on raahautunut noin 40 cm matkan tuulen voimasta, sen pa-siivet huojuvat kuin puun latvat ja trussiin kiinnitetty valorivistö pyörii kuin karuselli huvipuistossa. Lavan reunalla olevien monitorimiesten pöydät ja kalusto hypähtelee kuin vuoristoradalla, aina kun tuulenpuuska nappaa kiinni lavan etureunaan. Tunnelma on tekniikan porukan kesken sanalla sanoen kireä.

Sparzanzan aikana kaikki päälavan backstage-alueen teltat lähtevät lentoon ja tuhoutuvat käyttökelvottomiksi, osa jää kiinni puihin, osa lentää lähimetsikköön. Samoin oli käynyt kakkoslavan luona hetkeä aikaisemmin, lisäksi siellä sijaitseva iso backlineteltta on lentänyt yli 10 metrin matkan ruokamyyntialueen suuntaan. Jälleen kaatuu puu, tällä kertaa VIP –alueen reunalla. Onneksi tämä tapahtuu yleisöstä poispäin ja jälleen selvitään säikähdyksellä. Tuulta on puuskissa lähes 30m/s ja Foreca ennustaa illaksi saapuvan uuden rankkasade alueen Etelä-Suomeen.

Voihan vittu.

Ensimmäisen kerran Kivenlahti Rockin historiassa tulee tilanne, että tapahtuman keskeyttämistä on vakavasti harkittava.

Kaikki ylimääräinen puretaan, päälavan lisäpainoksi ajetaan trukki, kakkoslavalle traktori. Pa-lakanat on irrotettu jo aikaisemmin, nyt avataan myös kaikki muutkin suojakankaat päälavalta. Tapahtuma jatkuu, mutta toimintamalli keskeytyksen varalta käydään vielä kerran läpi. Useita hälytysajoneuvoja saapuu venesataman puolelle, ilmeisesti joku venelaitureista on irronnut myrskyssä. Tilanne vakiintuu hetkeksi, ehkä se tästä.

Kiertelyä yleisön seassa. Jengiä on paljon, tunnelma on erittäin hyvä ja rauhallinen, kelistä huolimatta. Tanssit ovat käynnissä molempien lavojen edustalla.

Seurustelua ja muutamat riistaviinat tuttujen kanssa. Oma pulssikin alkaa pikkuhiljaa rauhoittua.

Myyntialueella ei olla ihan niin hyvällä tuulella. Osa ruoka- ja krääsämyyjistä on jo pakannut tavaransa ja poistunut takavasemmalle, muut valittavat kilvan paskaa keliä ja huonoa myyntiä. Tämä sama laulu tosin toistuu joka vuosi, oli keli mikä hyvänsä. Yhdeltä kebabmyyjältä kaatuu tuulen voimasta molemmat jättimäiset wok-pannut syliin. Voimasanat tulevat selvällä suomenkielellä, vaikka aikaisemmin meillä tuntui olevan selkeitä kieliongelmia. Karkkimyyjä on myös näköjään poistunut paikalta vähin äänin. Noh, ainakin sunnuntaille on lopuille tiedossa hyvä tili, kun osa on juossut Suomen suvea karkuun.

Matkalla anniskelualueelle taivaalta putoaa eteemme noin puolen kilon ahven. Kuvaaja ikuistaa tämän. Ehkä kaikki onkin vain unta ja kohta tulee herätys? Tai ehkä ollaankin päästy The Truman Shown suomen pilotiksi?

Päivän bändit ovat menneet täysin ohi, mutta nyt lavalla näyttäisi olevan Disco Ensemble ja vetävän taattua settiä. Ennusteen mukainen sade alkaa juuri Discon setin aikana. Vettä tulee aivan ämpäritolkulla ja vaakatasossa, Suomen kesä hellii jälleen festarikansaa. Tämä ei tunnu juurikaan häiritsevän illan päättävää PMMP settiä, aivan helvetin hieno meininki! Yksi parhaista vedoista tähän saakka, ehdottomasti.

Solistit ovat kuin uitettuja koiria keikan jälkeen, telttasauna ei nyt kiinnosta. Pieni muodollinen raha-asia vielä bändin keikkabussissa ja päivä on paketissa. Ja millainen päivä se olikaan. Tässä kohtaa voisi hieman kulahtaneesti todeta, että mikä ei tapa se vahvistaa. Kirjaimellisesti. Mutta kaikki bändit saatiin minuutilleen ajallaan lauteille ja yleisö turvallisesti kotimatkalle, eli olosuhteisiin nähden varsin kelpo suoritus.

SUNNUNTAI

Tuttu herätys, eikä siitä sen enempää. Porukkaa valuu paikalle, arvuutellaan, että mitähän kivaa säänhaltija on meille tälle päivälle keksinyt. Ei sada, ei tuule, mutta pilvistä on. Vaikuttaa kuitenkin lupaavalta sään puolesta. Lippuja on mennyt ennakkoon juuri sunnuntaille eniten, joten vilkas päivä on luvassa. Hetkeksi kotiin huilaamaan.

Päiväunet meinaa mennä pitkäksi, alueella vasta juuri kun Poisonblack lopettelee settiään. Viron veljeskansaa on paikalla runsaasti ja Metsatöllin aikaan teltta on tupaten täynnä. Meininki on helvetin hyvä.

Mutta päivän ylivoimaisesti suurin ylläri tulee, kun Chisu aloittaa. Setti on tyrmäävä, se vetää totaalisesti jalat alta. Tyylikäs, karismaattinen ja kaikin puolin loistava veto! Ehdottomasti viikonlopun positiivisinta antia.

Jengiä on jo nyt paljon ja lisää lappaa koko ajan. Kaikki näyttää hyvältä.

Desibelirajat ovat aiheuttaneet ongelmia koko päivän. Tai oikeastaan koko viikonlopun. Tai oikeastaan koko tapahtuman olemassa olon ajan eli vuodesta 2005 saakka. Mutta nämähän eivät ole meidän päätettävissä, joten tehdään se mitä voidaan.

Sonatalle viritellään pyroot vaihdon aikana, samaan aikaan tulee tieto että Eppujen kitaristi on saatu kyytiin jostain Länsi-Suomen saaristosta. Mies ei siis varsinaisesti ollut kateissa, nouto oli sovittu jo etukäteen. 


Sonata saa yleisön täysillä mukaan settiinsä, kädet ovat ilmassa aina anniskelualueella saakka. Bändihän jakaa voimakkaasti mielipiteitä, etenkin metallipiireissä, mutta Kivenlahteen se tuntuu sopivan kuin nenä päähän. Pelkkää mahtavuutta!

Päivän kliimaksi on kuitenkin Eppu Normaali, joka on selvästi usealle paikalle saapuneelle se yksi ja ainoa bändi, jonka haluavat tänään nähdä. Jo ensi riffeistä lähtien tunnelma on aivan tapissa. Eturivissä puolet yleisöstä itkee ja laulaa mukana, kertosäkeet kuuluvat varmasti Kirkkonummelle saakka.

Viimeisen biisin viimeisen kertosäkeen kohdalla säänhaltijalta lipeää ote ja aurinko näyttäytyy. Tai oikeammin se taisi olla vain vittuilua, muistutus siitä, että sielläkin päässä ollaan hereillä.

Lavan takana on keikan jälkeen varsin tunnepitoinen ilmapiiri. Useat kymmenet haluavat ikuistaa itsensä bändin jäsenten kanssa ja pyytää heiltä nimikirjoituksia. Keski-ikäiset miehet halailevat ja itkevät. Ai, että suomalainen mies ei muka osaa näyttää tunteitaan? Muistuu mieleen kommentti jostain vanhasta haastattelusta, että osalle ihmisistä Eppu Normaali ei ole vain musiikkia, se on elämäntapa. Nyt se helppo uskoa.

Varsin nopeasti kasaantuu joukkio lavan taakse ja aloitetaan perinteinen karonkka. Jengiä on mukana ohuenlaisesti ja suurin osa on aivan poikki. Kohtalaisen raskas viikko ja etenkin viikonloppu painaa jaloissa. Kuitenkin riistaviina jaksaa valvottaa aina aamun sarastukseen saakka. Päivään, joka valkenee kauniina, pilvettömänä ja lämpöisenä, kuinkas muuten? 


Jossain vaiheessa aamun jo sarastaessa fosseen kampeaa muumiota muistuttava mies, joka on pukeutunut hiekkaan. Mies haahuilee ympäri rekkaa ja pompottelee itseään seinästä seinään, ilmeisesti Pac Man pelin innoittamana, kunnes veto vihdoin loppuu keskelle lattiaa. Myöhemmissä tutkimuksissa hänet on tunnistettu yhdeksi Kivenlahti Rockin sähkömiehistä.

MAANANTAI

Purku menee vähän, noh, niin kuin aina. Väsyttää, vituttaa ja panettaa. Ei ole juurikaan tarkempia muistikuvia sen kulusta, kait se ihan ok meni..

Festarit olivat tällä kertaa tässä. Ei taaskaan ihan helpoimmasta päästä, mutta ainakin kokemusta karttui roppakaupalla. Mitäköhän ensi vuonna? Lunta, hirmumyrsky tai maanvyöry? Se selvinnee jälleen ensi kesäkuussa.

-jem-

Herra Ylppö haastattelu 2010

KIVENLAHTI ROCKIN VIIKKO 2009

ESIPUHE

Viime kesäinen Kivenlahti Rock oli ensi kertaa kolmipäiväinen, samalla se oli lyhyen historiansa ehdottomasti haastavin tuotannon osalta, eikä vähiten kelien johdosta. Tähän on kirjattu promoottorin muistikuvia tuon puolentoista viikon ajalta. Merkinnät ovat yksittäisen henkilön havaintoja, niin kuin ne ovat mieleen piirtyneet. Tämä on veitikoille, ei tosikoille!

SUNNUNTAI

Viimeinen vapaapäivä ennen parin viikon rutistusta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöä karvan alle +30 astetta, alkaa olemaan festivaalikelit kohdillaan! Tai sitten ei. Festivaalipäällikkö soittaa ja kysyy kommenttia loppuviikon säätiedotukseen. Kuulemma näyttä aika synkältä ja keli olisi viilenemässä. Asiaan tulee vahvistusta illalla Pekka Poudan ennusteen myötä. Ei kyllä hyvältä vaikuta.

MAANANTAI

Yö on ollut levoton, kaikki mahdolliset sääennusteet on tullut koluttua yön aikana läpi. Forecan sääennuste aamulla on yhtä lohduton kuin iltauutistenkin, 5 vrk ennuste ulottuu perjantaille ja Espoon kohdalla on tylyt merkinnät. +4, sysimustat pilvet ja kolme sadepisaraa. Ei saatana..

Hieman yhdeksän jälkeen aamulla tapahtuma-alueelle, jossa on jo täysi rähinä päällä. Ensimmäiset lava- ja telttakuormat ovat jo paikalla, joka puolella pörisee tai piippaa joku työkone. Suurin osa talkooväestä on myös saapunut paikalle, mitä voidaan pitää hyvä merkkinä. Joskus kun pupu saattaa mennä pöksyyn viime hetkillä. Keli on mitä mainioin, tuuli viilentää mukavasti helteistä ilmaa.

Rakennuspäällikkö lupaa alueen valmistuvan torstaina klo 17 mennessä, kuten on suunniteltu, olipa keli mikä hyvänsä. Hyvä niin. Iltapäivä menee juoksevien asioiden kanssa, banderollien haku yhteistyökumppaneilta, loput aikataulut ja ruoka- sekä drinkkiliput painosta, viimeisten lippujen postittamista jne.

Ilta koneella sähköpostien parissa. Ennakkolippuja on mennyt edelleen hyvin ja jos viime vuoden kaltainen loppuryntäys tulee, kaikki näyttää hyvältä. Sääennuste on Iltasanomien netissä jo parempi, perjantai +14 C. Sadetta on luvattu kaikissa ennusteissa, joten siltä tuskin vältytään viikonlopun aikana.

TIISTAI

Aamulla käynti kentällä, kaikki näyttää hyvältä. Aitaa nousee nopealla tahdilla ja suurin osa teltoista on jo paikallaan. Uusi Fostersin tapahtumateltta on todella komea, ihan timantti! Muutenkin alue vaikuttaa edelliseen vuoteen verrattuna toimivammalta, mutta katsellaan kunhan kaikki saadaan paikalleen.

Päivä meneekin sitten oikeissa töissä, illalla käynti jälleen alueella. Lava on jo pystyssä, sen koko on kasvanut melkoisesti viime vuodesta. Eiköhän ne ulkomaan tähdetkin siihen nyt mahdu.

Koneella menee yli puolenyön. Hotellilta tulee tieto, että Cradle of Filthin toiveet on nyt huomioitu ja kaikki siltä osin kunnossa. Vieraslistan päivitystä ja informaation jakamista, pari netti haastista, normimeininkiä.

D-A-D tekniikan kanssa on edelleen epäselvyyttä. Käytössä on vain 2005 klubirideri, jossa on helvetillinen valohässäkkä ja hieman pyroota mukana. Mutta mikään taho ei oikein tunnut tietävän, millä kalustolla bändi on tulossa.

KESKIVIIKKO

Fostersin rekka on saapunut alueelle. Tämä toiminee jälleen ydinjoukon toimistona ja pakopaikkana kokotapahtuman ajan. Myös kaikki haastattelut on nyt sovittu sinne. Rekka yritti toimia myös 2008 mediakeskuksena, mutta siitä ei tullut mitään, homma lähti ihan lapasesta.

Alue alkaa hahmottua. Vessat ovat paikalla, aidat pääosin pystyssä ja lava valmis. Sähköt on taas laskettu päin persettä, yksi suuri aggregaatti ei riitä mihinkään. Muutenkin hommataan ja säädetään kaikkea, mitä on laskettu tai arvioitu pieleen. Mutta näinhän se on joka vuosi mennyt aikaisemminkin.

Sää on selvästi viilenemässä, tummat pilvet lähestyvät ja tuuli yltyy. Ennuste yltää nyt jo sunnuntaille, koleaa on luvassa mutta aurinkokin saattaa näyttäytyä. Perjantain osalta kyllä näyttää surkealta, riistaviinaa ja pilkkihaalarit on syytä varata lämmikkeeksi.

Ennen puoltapäivää Metro FM haastis. COF rideri kiinnostaa, bändi maine kun on varsin oikukas. Haastatteluun siitä ei tietoja heru, mutta tähän voisi todeta esimerkiksi, että sopimus kaikkine liitteineen on 15 sivua pitkä ja siinä on varsin tiukkoja kohtia alkoholipolitiikan suhteen.

Illalla yllättäen koneella. Vartti tarjoaa sadeviittoja jaettavaksi yleisölle, ”jos sataa”. Nämä otetaan ilolla vastaan. Ennakkomyynti on hidastunut iltapäivästä alkaen, varsinkin perjantain osalta myynti on hidastunut merkittävästi. Lauantai tosin näyttää aika hyvältä, saattaa jopa mennä loppuun. Bändien kuljetuksien suunnittelu on nyt saatu päätökseen ja viimeiset versiot lähtevät kuskeille, tai hoasteille, kuten suuressa maailmassa sanotaan. Kyytejä tulee kaikkiaan yli 40 kappaletta, eli kiirettä pitää. Ensimmäiset Filtin jäsenet saapuvat jo huomenna Suomeen, homma alkaa tiivistymää.

Uni ei tahdo tulla. Kroppa käy täysin ylikierroksilla, käytännön asiat pyörivät mielessä. Kone pitää avata monta kertaa, ja tsekata miljoonia pikku-asioita. Sääennusteen suhteen parhaat lukemat tulevat Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, joten meistä tulee välittömästi parhaat kaverit. Myötätuulirockin porukalta tulee viesti, ovat tulossa ”aurinkoiseen Kivenlahteen”. Sitä sopii toivoa. Jos ei tietäisi lähettäjää mukavaksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, viestin voisi tulkita jopa vittuiluksi. Tuplaviski ja hieman nikotiinivalmisteita, niin uni vihdoin tulee.

TORSTAI

Hillittömiä painajaisia koko yö. Kivenlahti Rock – The Horror Movie - pyörii taukoamatta. Tästä on olemassa kaksi versiota, joista on ollut useita näytöksiä kevään aikana. Yhdessä versiossa festivaalit ovat käynnissä ja jengiäkin on jonkin verran paikalla, mutta tapahtuma on aina ihan väärään aikaan. Yhtenä yönä festivaalit olivat käynnissä Ala-Kivenlahden edustalla, meren jäällä, keskellä talvea, eikä meillä ollut mitään valmiina. Bändit soittivat lumikinosten päällä, pipot päässä. Toinen versio on täysin tyhjä kenttä, ei ketään paikalla, nolla ihmistä. Tätä versiota esitettiin viime yönä.

Lämpötila on +8 C ja vettä sataa. Osalle talkooväkeä on käyty hommaamassa sadeasuja muuta lämmintä vaatetta. Fostersin rekkaan laitetaan kaikki lämmöt päälle, mutta kylmä on silti. Pari sähköpatteria lisäksi, niin alkaa jotenkuten tarkenemaan. Alue on periaatteessa valmis, mutta viimeistelyhommia on kesken joka puolella. Takahuonetelttojen sisustus on ihan vaiheessa, aika karulta vielä näyttää. Viime kesänä haettiin tuulettimia, nyt haalitaan kasaan lämmittimiä.

Ylen puhelin haastis. Kysellään kovasti lipunmyynnin tilannetta, kun sääennuste on ”aika huono”. Pokka pitää, - Eipä ole juurikaan vaikuttanut. Todellisuus on kuitenkin toinen, vitutus meinaa iskeä. Vettä tulee kuin esterin perseestä, mittari näyttää +6 C varjossa. Lämpötila on laskenut reilussa parissa vuorokaudessa 24 astetta. Riistaviina pullo aukeaa oikein vingahtaen, korkista menee kierteet rikki. Elämä on kovaa, ja sitten sitä kuolee.

The Voicen puhelin haastis. Puhutaan kivenlahtelaisuudesta ja talkooväen merkityksestä, kumpaakaan ei voi väheksyä. Illan hämärtyessä Fosseen kasaantuu ydinjoukkoa, otetaan hieman lämmikettä ja käydään läpi check –listaa. Se on todella pitkä, vaikka päällisin puolin näyttääkin jo hyvältä.

Rakennuspäällikkö tulee pitämään taukoa sisälle, päällä on shortsit ja t-paita. Mies on kuin uitettu koira, vähistä vaatteista valuu vettä norona, huulet ovat aivan siniset. Juuri kun hän saa perseen penkkiin, tulee kutsu telttaporukalta – Johan tässä tulikin huilattua. Kello on jo reilusti yli puolen yön, taitaa tulla ensimmäinen yöpyminen Fossen sviitissä. Ennen nukahtamista tulee vielä tekstiviesti, että COF pääjoukko on saatu onnellisesti hotellille. Sitten tuutimaan.

PERJANTAI

Uni maittaisi, mutta tyyny on kova ja aivan helvetin kuuma. On vaikea nukkua. Toisaalta on ihan helvetin kylmä, mutta toisaalta naama ja maha ovat kuin tulessa. Pikkuhiljaa silmät raottuvat sen verran, että homma alkaa selvitä. Jossain vaiheessa aamuyötä promoottori on pudonnut lattialle, suoraan lämpöpatterin päälle. Tyynynä toimii siis lappeelleen kaatunut sähköpatteri, joka on täysillä. Vittu, mikä herätys.

Nukkuvaa porukkaa on paikalla tuvan täydeltä, turvallisuuspäällikkö pieraisee aamun avauksen, ylipäällikön oikeudella tietenkin. Paikalla on myös sähkömiehiä ja muuta rakennusporukkaa. Töitä on kuulemma paiskittu myöhään, yö on ollut kylmä mutta vähäluminen. Kaikki näyttää erittäin hyvältä tuotannon suhteen, portit aukeavat aikataulun mukaisesti. Pikavisiitti kotiin, siistiytymään ja vaatteiden vaihtoon. Auton ajotietokone varoittaa liukkaudesta, Suomen kesä näyttää parhaat puolensa.

Aamupäivä on yhtä juoksemista, kylttejä, banderolleja, tulosteita ja muuta säätöä. Pari puhelin haastattelua lennossa, ei ole kyllä mitään havaintoa mihin ne meni, joihinkin nettilehtiin ilmeisesti. Myös Vartti soittelee haastattelun nettisivuilleen. Koneelle on aamun aikana tullut viestejä jo kymmenittäin, vastaillaan pois. Lauantain liput ovat myyneet hyvin, muissa olisi petrattavaa. Perjantain myynti laahaa pahiten, mutta kun katsoo taivaalle, niin ei se toisaalta suuri ihme ole.

Kuopiorockin porukalta tulee viesti, uhkaavat ottaa pilkkihaalarit mukaan kun tulevat. Se onkin minimivarustus tässä kelissä. Muutenkin puhelin soi jatkuvasti ja viestejä tulee yhtenä kyrpänä. Vastailen kaikille kiltisti, nyt olosuhteet ovat sen verran kurjat, että ei ole varaa kiukutella. Jengiä on kuitenkin aika mukavasti parveilemassa lipunmyynnissä ja alueen ulkopuolella, kelistä huolimatta. Kai tänne siis joku sentään on tulossa..?

COF vetää tsekkiä. Helvetin hyvät soundit tulee olemaan, jälleen kerran. Tunnin päästä portit auki, mutta alue on aivan kaaoksessa, joka puolella on tavaraa ja epämääräisiä kasoja ties mitä skeidaa. Mutta täytyy ihailla talkooporukan työmoraalia. Kaikki paiskivat hommia ilman mitään napinoita, vaikka vettä on satanut jo lähes tauotta kaksi vuorokautta putkeen ja lämpötila pyörii nollan tietämissä. Etenkin kun osa jengistä on ollut hommissa jo maanantaista lähtien, ilman suurempia taukoja.

Mechandise soittaa Stadista, että missä vitussa niiden kyyti viipyy? Kyyti oli sovittu klo 12, mutta kello on kohta yksi ja ketään ei näy. Yksi on hotellilla, toinen lentokentällä. Aikataulu on siis kussut, mutta bändit ovat tässä nyt etusijalla. Pakutkin ovat kaikki ajossa, paitsi yksi, josta on mällätty keula paskaksi. Siispä tilataksi alle.

Ruokamyyntipaikalla on täysi kaaos päällä, niin kuin aina. Meidän organisaatiossa on jo kolmas vastuuhenkilö menossa neljän vuoden sisällä aluemyyntipaikkoihin, kellään ei hermo ole kestänyt kahta vuotta pidempään. Vaikea laji.

Portit auki. Tämä on promoottorille viikonlopun pahin hetki. Äkkiä fosseen piiloon ja riistaviina naukku eteen. Nyt jännittää, tuleeko jengiä? Vittu, keli on ihan perseestä, ei tänne ketään tule! Tuotantoporukkaa käy Fossessa kyselemässä niitä ja näitä, mutta nyt ei olla juttu tuulella.

Tekstiviestejä tulee siihen malliin, että on pakko pikkuhiljaa sosialisoitua. Ei muuta kuin tukka taakse ja taistoon. Sara vetää juuri päälavalla helvetin hyvää settiä. Jengiä valuu sisään tasaiseen tahtiin, vaikka kello on vasta hieman yli neljä. Vipissä on jengiä paljon, jopa yllättävän paljon. Ystäviä, tuttavia, läheisiä, ja kaikki ovat juhlatuulella! Käsi ja olkapää kipeytyvät jälleen kättelyistä ja taputuksista. Vitutuskin alkaa pikkuhiljaa hiipua, aurinkoa oli tilattu mutta tätä saatiin, tämän onneksi kaikki vieraat tuntuvat ymmärtävän.

Suburban Tribe kerää täyden teltan keikkansa ajaksi. Bändi keikkailee nykyään niin harvoin, että vetoa on pakko seurata tovin aikaa, vaikka kiire painaa päälle. Hyvä meininki! Vieraslista tuntuu olevan taas päin persettä, kutsuja radiopuhelimeen tulee koko ajan, kun nimiä ei löydy listalta. Ensi vuonna täytyy rauhoittaa nimilista jo viikkoja aikaisemmin, viime hetken lisäykset ovat aina vaikeita.

Takahuone alueella kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Enkä sisustus on hieman karumpi, kuin edellisinä vuosina. Mutta kun satelee, niin eipä telttojen ulkopuolisella karnevaali krääsällä ole paljoakaan merkitystä. Tosin työmaakopit olisivat ehkä toimineet paremmin tässä kelissä, teltat ovat aika koleita, lämppäreistä huolimatta. COF on pääesiintyjän oikeudella vaatinut omaa aluetta lavan takaa, jossa on myös erityismääräyksiä ja valvontaa. Tästä syystä lavan taka-alue on jaettu tänä iltana kahtia.

Valkonaamaisia, mustiin pukeutuneita hahmoja kulkeutuu alueelle. COF fanit ovat siis uskaltautuneet paikalle myös näin hyytävässä kelissä, hyvä niin. Maj Karma vetää takuuvarmaa settiä päälavalla, yksi promoottorin lempibändejä tälle illalle. Reino & The Rhinos menee kiireiden takia täysin ohi, ikävä kyllä. Mutta kuulostaa hyvälle, ainakin teltan ulkopuolelle.

Vaeltelua alueella ja tuttujen tapaamista. Jälleen monia kasvoja jo vuosien takaa, osa jopa lapsuuden kavereita, joita ei tapaa enää muualla kuin täällä, oman kylän Kivenlahti Rockissa. Eräs vanha ystävä katsoo kulkulupa passia ja kysyy - Oliko tuo VIP lippu kallis? - Halvalla lähti, alle puoli miljoonaa euroa.

Stam1nan aikana nähdään viikonlopun ensimmäinen pitti. Mutta muuten keikka on jotenkin tukkoinen, laulua ei aika ajoin kuulu juuri lainkaan. Porukkaa on paikalla ihan mukavasti, ehkä hieman alle 3000 henkeä. Jos vieraslistasekoilua ei oteta huomioon, kaikki on mennyt tuubiin, ihmeen vähän ylimääräistä säätöä. Lapko vetää teltassa, ja bändin tavaramerkkinä on jälleen loistava livesoundi. Tämä bändi ei vedä koskaan paskoilla soundeilla, miksaaja lienee asiastaan aika hyvin perillä.

COF astuu lavalle ja päivä viimeistä viedään. Matalat desibelirajat eivät tee tälle bändille oikeutta, mutta ihan ok veto. Jengiä on ehkä vähän alakanttiin, mitä odoteltiin, mutta tunnelma on silti kohdillaan.

Hieman ennen encorea fosseen lämmittelemään ja tsekkaamaan loppuillan meilit. Yksi valitus on tullut melusta, ei muuta merkittävää. Eräs asiakas kysyy, että pitääkö alueella olla aina yötä, vai saako sieltä lähteä kotiin nukkumaan päivien välissä? Samaa tasoa kuin yksi meili viime vuodelta, jossa eräs äiti ilmoitti 12-vuotiaan tyttärensä bändäriksi Kivenlahti Rockiin. Kun COF aloittaa viimeiset biisit, koko rekka alkaa täristä. Ilmeisesti loppuun tuutataan hieman reippaammin? Yksi sähkömiehistä istuu vieressä ja katsoo kelloa – Jos seuraavan 10 minuutin aikana ei mitään räjähdä, ollaan kuivilla. Lohduttava tieto.

Homma pulkassa, alue tyhjenee nopeasti. Tekniikan toimittaja tulee kertomaan, että pa-laitteiston ala-ääneteli bassot särkevät, ovat siis suomeksi sanottuna paskana. Vehkeet olivat hajonneet COF keikan encoren aikana. Bändin miksaaja on ilmeisesti vääntänyt matalat äänet kaakkoon ja rikkonut siten bassokaiuttimien kartiot. Toimittaja lupaa tutkia asiaa ja vaihtaa ne ennen Pikkukivirokkia, jos on tarvetta.

Osa jengistä on ollut selvästi liikkeellä liian vähissä vaatteissa, useita sinihuulisia ihmisiä näkyy poistumassa alueelta. Portilta tulee päivän kävijämäärä, hieman yli 3000, eli arvio osui oikeaan. Mutta kävijätavoitteesta jäätiin, myös aluemyynti oli ollut vaisumpaa kuin viime vuonna. Toisin sanoen haiskahtaa vahvasti tappiolliselle päivälle. Mutta taistelu jatkuu jo huomenna, nyt ei ole aikaa jäädä voivottelemaan sen enempää. Käydään pikaisesti läpi päivän kulku, epäkohtia ei juuri ilmennyt.

Vartti.fi soittaa väliaika haastattelun hieman ennen puoltayötä. –Kävijä tavoitteesta jäätiin hieman, keli perseestä, muuten ei ihmeitä. Muutama riistaviinanaukku ja henkistä nollausta. Saunalla on hiljaista, käydään ottamassa pikaiset löylyt ja uinnit jääkylmässä merivedessä. Tulee tekstiviesti, osa COFin jäsenistä on viety tutustumaan Kivenlahden paikalliseen yöelämään, solisti on huoneessa nukkumassa ja kiertuemanageri hotelilla vahdissa. Nyt on siis hyvä aika käydä muutamaksi tunniksi nukkumaan.

LAUANTAI

Aamuyöstä jatkuvaa heräilyä, Fossessa riittää liikennettä läpi yön. Lopullinen herätys noin seitsemän aikoihin, kun vessan tyhjentäjät saapuvat. Tuttu lauantairutiini siis. Fosse on yön jäljiltä todellinen sikolätti, paskaa on joka puolella niin paljon, ettei mahdu enää liikkumaan. Siivoustalkoot on pakko löydä pystyyn. Päivä on hieman eilistä parempi, vilu on, mutta ei enää sada. Alueen siivoilua ja järjestelyä, Pikkukivirokin alkuun on aikaa enää reilut kaksi tuntia.

Eräs talkoolainen istuu fossen portailla ja juo riistaviinaa. Ilta on ilmeisesti hieman venähtänyt? Aika pian selviää, että ei pelkästään ilta ole venähtänyt, kyllä aamukin on mennyt samoissa merkeissä, työteosta ei varmuudella tule tänään mitään. Turvallisuuspäällikkö vapauttaa henkilön työtehtävistään. Kaikki tapahtuu sovussa, ranneke jätetään käteen ja toivotetaan tervetulleeksi takaisin asiakkaana, muutaman tunnin unien jälkeen.

Pikkukiven tuottaja ja juontaja saapuu paikalle. Jytäjyrsijät ovat kysyneet aamulla, että onhan heille alueella varmasti rumpusetti odottamassa? Mitä helvettiä? No ei takuulla ole. Ja kun bändi saapuu paikalle, käy ilmi että heillä ei ole mitään muitakaan soittimia mukana. Ammattimeininkiä. Onneksi Herra Heinämäen kokeneet muusikot ymmärtävät tilanteen ja antavat omat soittimensa lainaan. Pikkukivi alkaa aikataulun mukaisesti.

Jengiä ehkä täälläkin hieman viime vuotta vähemmän, mutta hieno tapahtuma, kerta kaikkiaan. Jälleen kymmenittäin ystäviä ja tuttavia paikalla, nyt perheineen. Arviolta noin 2500 kävijää, mikä on ihan ok määrä tähän säätilaan. Vartin nettisivuilla oli lukenut, että yhtä kylmä keli on ollut vain kerran aikaisemmin 65 vuoden aikana tänä viikonloppuna.

Pikkukiven jälkeen kotikäynti. Suihku, puhtaat vaatteet, vartti unta ja takaisin alueelle. Lämpöä on +8 ja vettä tihuttaa hieman. Tälle päivälle on sovittu aika paljon erilaisia tapaamisia, joten täytyy tsekata aikataulut kuntoon. Portit avataan parahiksi. Maija Vilkkumaa aloittaa hienolla setillä, ja kevyessä kesämekossaan Maija on suorastaan häikäisevä. Jengiä tulee heti alkuun jo melko hyvin, 2000 menee rikki ensimmäisen tunnin aikana.

Kylmä on, mutta fiilis on kohdillaan. Jengiä näyttäisi tulevan tuvan täydeltä, se lämmittää mieltä. Festarit.org haastis Fossessa. Homma karkaa turhan lennokkaaksi, etenkin kun se julkaistaan pilkulleen niin kuin tuli sanottua, kirjakieli on kaukana tästä. Mutta kaikessa korniudessaankin se kuvastaa kuitenkin aika hyvin sen hetken fiiliksiä. Haastattelun aikana katsotaan toimittajan kanssa ikkunasta, kun Diablon aikana pitti pyörii päälavan edessä. Samaan aikaan Kotiteollisuuden bussi peruuttelee alueelle.

Juorut.com (mikä se on?) haastattelu. Ei kauheasti muistikuvia, jotain videokuvaa taidettiin ottaa, toivottavasti sitä ei kuitenkaan ikinä julkaista, koskaan missään.

Happoradion aikaan teltta meinaa revetä. Jengiä on aivan perkeleesti, aidat kaatuilevat ja teltan seinät pullistelevat. Hieno meininki! Yksi valokuvaajista kertoo, että jollekin Seiskan toimittajista on myönnetty artistipassi ja hän kuvaa artistialueella. Kysellään, että kuka perkele sellaisenkin on mennyt myöntämään? Nyt hävettää.

Viikon väsy alkaa jo hieman painamaan jaloissa ja muutenkin on jotenkin epätodellinen olo. Toisaalta olo on keskittynyt ja rauhallinen, mutta toisaalta tuntuu, että homma on kuin unta ja tätä koko touhua tarkastelee vain ulkopuolisena hahmona. Tai ehkä kuuppa on vain sekoamassa? Pitäisiköhän nukkua välillä?

Tulee päivän toinen talkooväkeen kuuluvan henkilön vapauttaminen tehtävistään, nämä ovat aina ikäviä juttuja. Etenkin tämä, mutta se siitä. Talkooväen taukopaikalle on juuri saatu ruokatäydennystä, eksytään siis parahiksi paikalle. Talkooväen paidat ovat loppuneet kesken, myös ruuan riittävyydestä on tullut napinaa. Päätetään jatkossa toimittaa tuplasatsit ruokaa kerralla, niin ei tarvitse odotella turhaan. Promoottori jättää nyt tämän aterian väliin kohteliaisuussyistä.

Takahuoneessa on leppoisa tunnelma. Kotiteollisuus on juuri astumassa lavalle, solisti on yhtä hymyä. Backyard Babies on myös saatu mestoille, kohtalaisen rokkarin näköisiä jätkiä. Apulannan tekniikka saapuu, näyttäisi että saadaan kaikki bändit aikataulun mukaan lauteille.

Kotiteollisuuden aikaan jengiä on perkeleesti. Jostain alueelle pulpahtaa monta sataa henkeä, juuri kun bändi aloittaa. Tämä sama ilmiö toistui myös viime vuonna, bändillä lienee suurehko joukko faneja joka tulevat tsekkaamaan vain KT vedon ja häipyvät sitten paikalta. Hynynen ja Hongisto vetävät setin alkupuolella nopean suudelman lavalla. Kieli ei tainnut olla mukana, ehkä yleisö hieman ujostutti miehiä. Mutta helvetin hieno meininki, bändikin kuulostaa tiukalta.

Kiertelyä alueella ja tuttavien kanssa seurustelua, nyt uskaltaa ottaa jo oluenkin. Jengi on helvetin hyvällä tuulella. Porukkaa on todella hyvin, varmaankin jo yli 4000 henkeä. Paikallinen suuruus Kuukoirat on tutulla lauantai-illan paikallaan ja meininki jälleen sen mukaista.

BYB lopettelee hyvää settiään päälavalla, vippi on ihan turvoksissa porukkaa. Muutamat kitisevät vipin juomien hinnoista, ne kun ovat tänä vuonna samaa tasoa muun alueen kanssa. Luvataan harkita tilanteen muuttamista sitten, kun on taas varaa. Nyt ei ole.

Apulannan aikana täytyy linnoittautua miksauskopin kylkeen keikkaa katsomaan. Se onkin alusta loppuun yhtä juhlaa, viikonlopun paras veto tähän saakka, ehdottomasti. Juuri kun bändi aloittaa, sysimustat pilvet rakoilevat ja aurinko alkaa paistamaan. Uskomatonta. Päinvastainen ilmiö toistuu, kun bändi lopettaa. Aurinko painuu pilvien taakse juuri keikan loputtua. Ja tämä ei ollut tokikaan ensimmäinen kerta, kun Apulannan kohdalla näin käy. Jotain mystistä tässä kyllä on. Keikan jälkeen täytyy käydä kättelemässä bändi ja kiittämässä keikasta sekä auringosta.

Päivän virallinen osuus alkaa olla pulkassa, ydinjoukon kokoontuminen Fosseen. Käydään nopeasti läpi päivän anti, 4500 kävijää. Ei paha. Ei suurempia ongelmia parin talkoolaisen lisäksi. Nyt maistuisi sauna, ja ehkä muutama olut. Huomenna kun on aamupäivä vapaata.

Saunalla on melko hulvaton tunnelma, alastomuus yhdistää. Saunotaan ja lillutaan kuumassa vesipaljussa. Riistaviinaa ja fisua on tarjolla paljussa riittävästi, tupakointikin onnistuu, jos on tarkkana. Varsin rentouttavaa toimintaa. Valokuvaaja nousee paljusta ja astuu paljun kannen päälle, joka on nostettu rantahietikolle helpottamaan sinne nousua. Mies liukastuu märän kannen päällä ja putoaa perseelleen, nousee ylös ja kaatuu välittömästi mahalleen, liukuu kyljellään kantta pitkin alas, päätyen lopulta rantahietikolle selälleen. – Kyllä se tästä.

Saunan jälkeen istuskellaan Fossessa ja jauhetaan paskaa. Se verran on askarreltu alkoholin kanssa, että juttua piisaa. Jossain vaiheessa joku huomioi harvinaisen valoilmiön nousemassa taivaanrannassa, aurinko perkele! Eipä ole liiemmin näkynyt tämän vuoden rockissa. Kello lienee viiden paikkeilla, hetkeksi silmät kiinni.

SUNNUNTAI

Herätys tulee kello 8 maissa, kun turvallisuuspäällikön puhelin soi. Pelastuslaitoksen päivystäjä kyselee D-A-D:n pyroiden perään, niille kun ei vieläkään ole virallista lupaa. Eipä kyllä ole mitään tietoa siitäkään, ovatko ne ylipäätään tulossa. Mutta sovitaan, että päivystäjä tulee tarkistamaan lavan joka tapauksessa.

Nyt on hieman epävarma olo. Väsyttää, vaikka on sentään tullut torkahdettua pari tuntia istualtaan, tosin avattu kaljatölkki on vieläkin puoliksi juotuna kädessä. Pyörryttää ja närästää. Edellinen ruokailu taisi olla perjantain puolella, eli yli vuorokausi on mennyt kokonaan syömättä. Joka paikkaa kolottaa, jalat ovat aivan soseena. - Viinasta tämä kaikki johtuu, luulisin näin, kuuluu asiantuntijan kommentti. Riistaviina kyllä maistuu vahvasti suussa, ja taitaa se vähän haista uloskin päin. Jos sitä alkaisi nyt käyttää partavetenä, kukaan ei varmaan huomaisi mitään.

Yhdeksän jälkeen alueelle peruuttaa ulkomaan kilvissä oleva rekka. D-A-D:n tekniikka saapuu. Tavaraa on aivan perkeleesti. Päälavan tekniikan porukka seuraa rekan purkua huolestunein ilmein. Jo nyt tuntuu olevan täysin selvää, että tunnin vaihto-aika ei tule riittämään tämän kaiken rakentamiseen. Suurin ongelma tulee olemaan lähes koko takaseinän kokoinen valorakennelma, jonka asentaminen pitäisi ratkaista. Mutta eiköhän tämäkin tästä, kun ammattimiehet ovat kehissä.

Poliisipartio käy aamukierroksella alueella. Ydinjoukko puhallutetaan, heidän omasta pyynnöstään. Nollia ei puhalla kukaan. Rakennuspäällikkö vetää pohjat, hönkien lähes kaksi promillea. Mutta hänelle onkin hommia vasta huomenna, onneksi. Hieman siivoilua alueella ja odottelua, että alkometri antaisi armoa. Hieman yhdentoista jälkeen viisari ei enää värähdä, joten kotikäynti onnistuu viimein. Pisut, pesut ja pienet unet.

Hieman ennen kahta takaisin alueelle, Egorippi vetää jo settiään. Aurinko pilkistelee pilvien lomasta mutta hieman on koleaa. Mutta keli on suorastaan loistava, jos sitä verrataan perjantain vastaavaan. Porukkaa on mukavasti, monia uusia naamoja tulee vastaan. Osa jengistä on selkeästi saapunut vasta tänään mestoille. Tunnelma on erittäin hyvä, hengailua bäkkärillä ja seurustelua.

Amorphis lopettelee juuri hienoa settiään päälavalla, listaykkösen varmalla otteella. Saunalla on tuttu meininki, paljon iloisia ja alastomia ihmisiä. Olo on rauhallinen, mutta väsy meinaa hieman painaa. Nyt olisi pakko päästä hetkeksi fosseen huilaamaan. Nukkumisesta ei tule kuitenkaan mitään, jatkuvaa häslinkiä koko ajan. Puhelin soi ja tekstareita pukkaa, kova säätö joka suuntaan. Kuopiorock soittelee ja ehdottaa tapaamista. Siitäkään ei tule mitään, sen verran monta asiaa on nyt kesken.

Bäkkärijuomat ovat kuulemma vähissä, kaikille bändeille ei enää riitä riderin mukaista satsia, jos täydennystä ei haeta. Joku bändi on siis juonut yli oman kiintiön, ja perjantaina ei takahuoneessa kuulemma ollut mitään kontrollia, kaikki saivat juoda oman mielensä mukaan. Ei siis ihme, että liemi on vähissä. Miedot saadaan kuitenkin helposti järjestettyä, mutta tiukka viina tekee näin sunnuntaina tiukkaa, kuinkas muuten. Riistaviina pulloja on baarin puolella kymmenittäin, ne onneksi kelpaavat tähän hätään. Lopulta uni voittaa hetkeksi, pieni torkahdus tulee todellakin tarpeeseen.

Don Johnson vetää juuri settiään. Helvetin hienon näköistä, kun muutama tuhat ihmistä on solistin talutusnuorassa, yleisömeri velloo edes takaisin. Sunnuntain parasta antia tähän saakka, ehdottomasti.

Osa talkooporukkaa suunnittelee jo kovaa vauhtia illan henkilökunnan bileitä, ne ovat olleet aikaisempina vuosina kyllä katsastamisen arvoiset. Promoottorille on tiedossa siltamainosten ja kylttien poistoa koko loppuillaksi ja alkuyöksi, joten hän ei auton rattiin aikovana oikein jaksa asiasta innostua, ainakaan vielä. Joensuun aikana teltassa on aika vähänlaisesti porukkaa, sama oli kuulemma ollut Maritta Kuulankin kohdalla. Ne kyllä olivatkin meidän tämän päivän selkeästi marginaaleimmat vedot, mutta sääli sinänsä.

Von Hertzenien vaihdon aikana tekniikalla alkaa olla päivän hikisimmät paikat. Takalinjaa tuodaan hieman eteenpäin, jotta taustalakanan taakse saadaan työskentelytila D-A-D:n backlinelle. Sitä onkin joka helvetin paikka täynnä, mitenköhän aika riittää tähän kaikkeen? Kun VHB setti alkaa, D-A-D kamoja aletaan kasaamaan lavalle lakanan suojissa, siellä hikoillaan nyt oikein tosissaan kelloa vastaan.

Von Hertzenit vetävät hyvää settiä, vaikka hurmokseen asti tunnelma ei ehkä nousekaan. Mutta sopii sunnuntain alkuiltaan erinomaisen hyvin. Jukkapoika puolestaan räjäyttää pankin teltan puolella, helvetin hieno tunnelma! Ja lähes täysi teltta todistamassa tätä herkkupalaa. Jengiä on ehkä hieman enemmän kuin perjantaina, 3500 saattaa mennä tänään rikki.

Päivän ja samalla koko viikonlopun kliimaksi alkaa olla käsillä. Kello lyö 21, mutta päälavalla ei tapahdu vielä mitään. Mitä helvettiä? Lupa loppuu klo 22, joten nyt olisi syytä aloittaa, perkele!

Lopulta viittä yli bändi pääsee aloittamaan, kivi putoaa harteilta. Kansa saa mitä oli tullut katsomaan, helvetin hyvä keikka, hyvä show ja hieno päätös tapahtumalle!

D-A-D lopetettua on aika hyvä fiilis. Keli oli mitä oli, mutta kaikki toimi vähintäänkin tyydyttävästi. Alue tyhjenee verkalleen, loppukättelyt vieraille, joista osa on sitkeästi ollut mestoilla kaikki kolme päivää.

Kuhina alkaa sauna-osastolla, bileiden pystytys on nyt suurella osalla talkooväkeä asia numero 1. Ja niin pitää ollakin, he ovat juhlansa todellakin ansainneet. Päivä, tai pikemminkin ilta, jatkuu Vartin haastattelulla sekä nopealla kotikäynnillä. Sitten auton rattiin ja kotiseutukierrokselle. Kaikki banderollit ja kyltit on poistettava ennen aamua. Kello lienee jotain kahden maissa aamu-yöllä, kun vihdoin paluu kentälle.

Sauna-alueella henkilökunnan bileet ovat täydessä käynnissä, lievästi ilmaistuna.

Päälavan stagemanager istuu rantahiekalla takki savuten. Mies taputtelee loput lieskat sammuksiin –Vedin kuperkeikalla tuosta nuotion läpi. Asia selvä. Eräs naispuolinen työtekijä istuu toisen nuotion äärellä ja kaataa riistaviinaa pullosta suuhun. Ilmeisesti ryyppy on kuitenkin liian pitkä, koska suurin osa viinasta valuu leukaa ja kaulaa pitkin rintojen väliin, ja sitä kautta suoraan paidan kauluksesta sisään. Lopulta hän horjahtaa selälleen kesken huikan, pullo putoaa kädestä ja jää pulppuamaan avoimena hietikolle. Alkoholin väärinkäyttöä.

Eräs artistin näköinen kaveri päättää esiintyä. Hän nousee tomerana pystyyn ottaakseen kitaran ulos kotelosta. Samalla hetkellä tukijalka kuitenkin pettää ja hän putoaa muutaman harha-askeleen jälkeen perseelleen suoraan nuotioon. Ystävällinen naishenkilö rientää nopeasti auttamaan, ikäväkseen vain hänkin menettää tasapainonsa ja rojahtaa mahalleen suoraan kitaristin päälle. Pari vaihtaa muutamat suudelmat, ensi treffien kunniaksi.

Toinen nuoripari lempii sylikkäin saunateltan ulkopuolella. Vaatteiden riisuminen tuntuu tuottavan ongelmia, ilmeisesti myös kylmyys hieman haittaa suoritusta. Paljaita naisten takapuolia ja rintoja vilahtelee joka puolella, kun naiset kirmaavat uimaan ja takaisin. Meno on varsin vapautunutta. Vanhan miehen pulssi alkaa nousta, välillä on jo pakko katsella hieman toisaalle.

Saunateltta on täynnä porukkaa, osa on saunomassa, osa nuokkuu sisällä vaatteet päällä, osa on jo untenmailla. Joku naisista ilmoittaa, että nyt on promoottorin aika lähteä naisten kanssa saunaan. Itsesuojeluvaisto ottaa ohjat käsiin ja pakottaa lähtemään kiireen vilkkaa karkuun. Perheellinen mies, selvin päin ja täysin väärässä paikassa. Autossa tulee jo hieman katumamieli, nyt jää kyllä hyvät bileet väliin. Raittiina olo on joskus raskasta.

MAANANTAI

Länsiväylän puhelin haastis. Kysymykseen, että järjestetäänkö Kivenlahti Rock ensi vuonna ei pysty vielä vastaamaan, täytyy ensin laskea tämän vuoden saldo. Sitten kiireen vilkkaa alueelle. Purku on jo hyvässä vauhdissa, jälleen joka puolella pörisee tai piippaa jonkin ajoneuvo. Teltat ja lava häviävät nopeasti.

Yksi sähkömiehistä tulee vastaan rannan suunnalta. Mies on kuin kasa valkoista hyytelöä, käveleminen ja puhe ovat katkonaisia. Tupakka syttyy neljännellä yrittämällä. Hän viittoilee käsillään hermostuneen oloisesti saunan suuntaan.

Telttasaunan ympäristö ja ranta ovat lohduttoman näköisiä. Alue on kuin Normandian maihinnousun jäljiltä, raatoja makaa joka puolella. Osa makaa liikkumatta, osa kiemurtelee ja voihkii tuskissaan hietikolla. Pulloja ja muuta roinaa on koko ranta täynnä, useita nuotion jämiä savuaa siellä täällä. Lokit syövät oksennuksen jäänteitä rantavedestä.

Sauna on täynnä nukkuvaa porukkaa, paljaat naisen pakarat pilkottavat lauteiden alta. Pakaroiden välissä näkyy jokin, mitä en nyt viitsi tähän kirjoittaa.

Pukuhuoneteltalla on kaiketi räjähtänyt pommi. Sekasotku on melkoinen. Lattia, penkit, rantahietikko, kaikki täynnä alusvaatteita ja muuta roinaa. Kymmenittäin pikkuhousuja, stringejä, rintaliivejä, kondomeita, tamppooneja, likaisia miesten kalsareita, avaimia, sytkäreitä, t-paitoja, huppareita. Siis kaikkea, mitä nyt ihminen voi päällään tai sisällään kantaa. Puoliksi juotuja alkoholipulloja ja tölkkejä on miljoona. Paljun vesi on jäähtynyt ja pinnalle on muodostunut sian ihraa muistuttava kalvo, ilmeisesti hiestä ja muista eritteistä. Täytyykin ensi kesänä hakea saunamajurin hommaa, täällä tuntuu olevan selkeä tekemisen meininki.

Keli on muuttunut, purkusää on mitä mainioin. Ja yllätys, yllätys, hellettä ilmassa! Toivottavasti näin on myös ensi kesän Kivenlahti Rockissa, nähdään siellä!

-jem-