KIVENLAHTI ROCKIN VIIKKO 2011

  
Myrskyisän viime kesän jäljiltä oli nyt edessä muutto Leppävaaraan. Alun perin muutto oli vaatimus viranomaisilta, jotta tapahtuma voisi ylipäätään jatkua nykyisessä muodossaan. Mutta pikkuhiljaa kun Leppävaara viimein varmistui paikaksi, alkoi myös järjestävän tahon puolelta mielipide muuttua vahvasti muuton puolelle. Tapahtuman luvat ovat olleet jo monta vuotta katkolla, ja jotta Kivenlahti Rock olisi voinut jatkaa nykyisellä paikalla, olisi radikaaleja muutoksia tarvittu joka tapauksessa. Muutto siis tulisi loppujen lopuksi juuri oikeaan aikaan.

Perinteinen talkooväen infotilaisuus pidetään urheilupuistossa neljä päivää ennen rakennuksen alkua. Paikalla on yllättäen aika reilusti väkeä, ja myös uusia naamoja on saapunut tontille runsaasti. Toki vanha jengi on kasassa ja monien kanssa on iloinen jälleennäkeminen usean kuukauden paussin jälkeen.  Porukka vaikuttaa todella motivoituneelta ja innostuneelta, kukaan ei edes juo kaljaa, mitä sinänsä voisi pitää jopa hieman huolestuttavana merkkinä.

Kierrellään alue pääosiltaan läpi ja kerrataan työtehtävät. Helvetin hyvältä vaikuttaa, hiekkakenttien ja nurmialueiden yhdistelmästä tulee aivan loistava, tilaa on aivan perkeleesti ja stadion rakennukseen saadaan toimistot, pukuhuoneet ja ruokailut järjestymään vaivattomasti. Tunnelma on korkealla.

Varsinainen rakennus aloitellaan aitojen pystytyksellä jo sunnuntaina, myös päälavan tarpeita ja telttarunkoja saapuu alueelle. Toimisto perustetaan 2. kerrokseen, jonne roudataan läppärit, printterit, laminointivälineet, passit ja rannekkeet, kassakaappi ja läjäpäin muuta toimistotarviketta. Stadionin kahvila valjastetaan catering käyttöön. Jotenkin on helvetin hyvä havina päällä, etenkin kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja hellettä on luvattu koko viikoksi. Mutta näinhän on ollut lähes joka vuosi, eli mennäänpä päivä kerrallaan..

Maanantaina tuhat juoksevaa asiaa, lippuja, mainosmatskuja, kylttejä, opasteita, kiinnikkeitä ym, ym. Ja tietysti ne sata päivittäistä sähköpostia. Normihommia. Päälava nousee vauhdilla, myös telttapartiot etenevät ripeästi omalla sarallaan. Osa jengistä on ottanut kesälomaa rockin rakentamista varten ja lapsille on perustettu oma päivähoitonurkkaus yhden telttakatoksen alle. Tätä voisi sanoa jo aika kovaksi sitoutumiseksi asiaan.

Tiistai ja keskiviikko menee pääosin toimistohommissa ja koneen ääressä. Meillä on nyt ensi kertaa toimistolla ihka oikea assari auttamassa, joten askarteluhommat hoituvat lähes itsestään. Lipunmyyntitilanne näyttää hyvältä, osasta ennakkomyyntipisteitä liput on viety lähes käsistä, joten taitaa mennä kaikki ennätykset rikki. Säätiedotuksia ei ole juurikaan uskaltanut katsoa, mutta kuulemma vähintäänkin siedettävää kesäsäätä olisi tiedossa. Meilejä virtaa tasaiseen tahtiin ja puhelin soi jatkuvasti.  Kuljetusten, majoitusten ja ridereiden säätöä ja miljoona muuta asiaa. Tapahtuma tuntuisi kiinnostavan kaikkia muita paitsi mediaa, vain pari hassua haastista koko viikon aikana. Akkreditointihakemuksia sentään on lähes entisen laisesti, mutta osa niistäkin täysin turistiosastoa.

Torstaina alueen yleisilme näyttää erinomaiselta. Päälava on viittä vaille valmis, kakkoslavakin on saatu paikalle. Se tosin näyttää lähinnä torikatokselta, se on ehkä alueen ainut miinus. Mitenköhän bändit siihen ylipäätään mahtuvat? Ehkä ensi vuodelle ainakin sitä voisi kasvattaa. Ja sähkö on jälleen kerran kortilla. Aikaisemmin viikolla kaupungin alihankkija oli jo käynyt tekemässä muutostöitä sähköpääkeskukseen, että saataisiin watit ja voltit riittämään. Sinne vedettiin pari reiden vahvuista kaapelia, lasku kuulemma seuraa perässä. Vaikuttaa varsin edulliselta. Myös aggregaattisähköä on jälleen tilattava, ei auta mikään.

Ruokamyyjiä valuu paikalle, tänä vuonna jokaiselle on piirretty kalkkikoneella oma ruutu, joten nyt ei pitäisi olla epäselvyyksiä paikasta. Myös Alepan kauppakontti saapuu alueelle, ja samoin kesän uutuus eli ihmislinko.  Linko on vähän kuin benjihyppy, mutta toisinpäin. Henkilö köytetään kiinni kuminauhaan ja singotaan taivaalle. Siistiä! Suorituksesta saa vielä halutessaan videoklipin muistoksi. Mutta selkeästi alle satakiloisten hommaa.

Baaritkin alkavat valmistua. Hartwall tuo ison kylmätrailerin alueelle, johon herkut on jo pakattu valmiiksi kylmenemään h-hetkeä varten. Käydään keskustelua juomien riittävyydestä, nyt vielä ehtisi tehdä pikana lisätilauksen. Sitä on varattu melkein tuplamäärä per päivä viime vuoteen verrattuna, eli eiköhän ne riitä..? Jäger on tuonut oman rekkansa VIP alueella ja siihen kytketyn teltan kasaus on loppusuoralla.  Myös pääanniskelualueen Jäger vaunu on paikoillaan. Ja kelikin sen kuin hellii, voi helvetti että näyttää hyvältä!


Illan pimeinä vielä koneella. Etelä-Suomeen on annettu hellevaroitus, joten tämä päivitetään myös rockin kotisivuille. Yleisöä pyydetään suojautumaan auringolta ja huolehtimaan riittävästä nesteen saannista. Yksi mieluisimpia nettipäivityksiä, mitä promoottori pääsee tapahtumaan liittyen tekemään. Mieluisampaa ei taitaisi olla kuin ilmoittaa tapahtuman olevan loppuunmyyty..

Perjantainaamuna koko alue on sitten säätöä, pörinää ja piippausta. Eli ihan normia viimehetken puristusta. Alueella on todella kuuma, aurinko paistaa jälleen pilvettömältä taivaalta. Osa talkooväestä on polttanut jälleen itsensä jatkuvassa auringon paisteessa, mutta nyt ei sovi valittaa, joskus on paleltukin kovasti. Ympäristökeskus ei hyväksy pressulla peitettyjä jätelavoja, joten on tilattava uudet. VIP alueen kalustosta osa on jäänyt tulematta ja kuulemma lisää ei enää saada. Nyt kyllä jää alue hieman karuksi, mutta toivotaan että tunnelma saadaan silti nousemaan.

Portilla on kova kuhina, ensimmäiset asiakkaat odottelevat jo puiden varjossa porttien aukaisemista, kun myyntitelttoja vielä säädetään kuntoon. Hartwallin kylmätraileri on levinnyt helteessä, ja nyt etsitään kuumeisesti uutta. Kai se jostain löytyy?? JV porukka on saapunut ja alueen tarkastus on käynnissä. Molemmilla lavoille vedetään jo checkejä, ai saatana, enää pari tuntia ja portit aukeavat. Iskee perinteinen viime hetken jännitys..

Pakko paeta toimistoon tsekkailemaan säätiedotuksia ja ajamaan viimeiset raportit lipunmyynneistä. Kaikki näyttää pelottavan hyvältä. Mutta pessimistipeikko on silti läsnä, pari viime kesää kun on mennyt reisille säiden puolesta juuri kalkkiviivoilla, joten pulssi ei tahdo laskea millään. Tupakkalakko loppui jo alkuviikosta, ja nyt näköjään rööki palaa jo nuuska huulessakin. Viinaa ei ole muistanut, tai pikemminkin ehtinyt juomaan koko viikon aikana, mutta se asia täytyy korjata viimeistään nyt. Hirvilimpparipullon logo tuijottaa tiukasti toimiston pöydällä. Tuttu lämmin tunne valtaa ensi vatsan, sitten posket ja lopulta lääke pääsee perille. Kylläpä helpottaa. Ehkä se tästä taas..

Portit on jo avattu ja toimiston ikkunasta näkyy, kun ensimmäisiä ihmisiä rientää paikalle. Tästä se taas lähtee..

Pariisin Kevät aloittaa tapahtuman, jengiä on setin loppupuolella jo ihan kivasti paikalla. Alborosie seurueineen on saapunut paikalle ja käydään kiertuemanagerin kanssa papereita läpi. Tarvitaan kuulemma loppusuoritus käteisellä, vaikka niin ei alun perin sovittukaan. No, mikäs siinä, ei muuta kuin seteleitä laskemaan. Jukka Pojan aikaan kakkoslavan edusta on jo aivan tupaten täynnä. Tämä taitaa olla kolmas tai neljäs vuosi putkeen, kun mies on Kivenlahti Rockin rosterissa. Ja joka vuosi suosio näyttää vain kasvavan, nytkin jengi tanssii niin että tanner tömisee, hieno meininki!

Lämmintä on, huh hellettä! Hiki virtaa ja juomaa kuluu. Jengiä on helvetin hyvin paikalla ja lisää tulee koko ajan. Tuttujen tapaamista alueella ja niitähän tuntuu jälleen riittävän. Mutta aika paljon on täysin uusia naamoja niin vipissä kuin normibaarissakin, selvästi tapahtuma on löytänyt uutta yleisöä paikan vaihdoksen myötä. Joutuu ottamaan muutamat, ihan vain kohteliaisuussyistä.

Jäger teltassa erään levy-yhtiön edustaja tulee esittäytymään ja esittelee samalla Eläkeläiset -yhtyeen kiertuemanagerin. Manageri on kuulemma katsastamassa paikkoja seuraavaa kesää varten. – Hyvältä näyttää, tämä festivaali ei voi olla huono, koska järjestäjällä on muki kädessä jo tässä vaiheessa, kuuluu kommentti. Tässä taitaa olla meidän näköinen bändi, kaupat tehdään välittömästi seuraavalle kesälle.

Kosmikud on juuri lopettanut settinsä ja bändin jäsen kertoo ruokalassa, että heidän yhtye palvelee hyvin tapahtumanjärjestäjää. - Kun meidän bändi vetää lavalla, yleisö poistuu baariin ja järjestäjä saa enemmän anniskelutuloja. Nerokasta. Mutta pakko todeta, että kyllä siihen jokunen jäi lavankin eteen ja homma toimi erinomaisen hyvin. Jenni Vartiainen on juuri aloittamassa ja yleisö pakkautuu lavan edustalle. Sitä on aivan vitusti, varmasti eniten mitä ikinä meidän tapahtumassa.  Ja Jenni, aivan ehdottomasti tämän kesän popkuningatar. Settikin on yhtä juhlaa, vaikka ei pelkkää hittitulitusta olekaan.

Lavan takana homma on sujunut hyvin, tosin hikisissä merkeissä sielläkin. Bändien lounge on ehkä hieman karumpi kuin aikaisempina vuosina, mutta aikataulut olivat sen verran kireät, että enempään tuunaamiseen ei ollut aikaa. Ehkä ensi vuonna sitten. Ja onhan meillä nyt pukukopit. Mutta hyvin tuntuvat kaikki bändit viihtyvän. Tälle vuodelle luovuttiin perinteisestä telttasaunasta ja otettiin tilalle VPK:n toimittama tynnyrisauna. Se on ollut tulilla jo alkuiltapäivästä lähtien ja meno onkin jo kohtalaisen vapautunutta. Kylpypalju samoin on pullollaan toistensa sylissä könyäviä, alastomia ihmisiä. Ihan rock meininki. Mieli tekisi kovasti jo mukaan, mutta ihan vielä ei ehdi.

Plutonium vetää juuri Fossen lavalla, aivan hulvaton tunnelma. Jengi riisuu vaatteitaan ja tanssahtelee ympäri ämpäri. Bändillä on kyllä maaginen ote yleisöönsä. Eikä tätä oikein voi verrata mihinkään, sen verran omaleimainen ryhmä on kyseessä. Nyt harmittaa, kun ei nähnyt kuin setin loppuosan. Täytyy varmaan buukata bändi myös ensi vuodelle, niin näkee sitten sen alunkin. Ehkä?

Kotiteollisuus heittää lämminhenkisen keikan, vaikka bändillä onkin jo päivän toinen festivaali veto menossa. Yleisöpiikki osui selkeästi Jenni Vartiaiseen, mutta jengiä on silti paikalla paljon, varmaan edelleenkin yli 4000. Setin loputtua päivä alkaa olla pulkassa, suhteellisen ryytynyt olo. Helteinen viikko tuntuu jo nivelissä saakka, nyt täytyy tankata hieman nestettä.

Alueen baarit ovat jo sulkeutuneet, mutta lavan takana on vielä täysi meno päällä. Itse asiassa juhlat ovat vasta alkamassa. Kosmikud ja Kotiteollisuus liehuvat munasillaan ympäri bäkkäriä ja käyvät suomi-viro maaottelua YYA –hengessä. Sauna ja palju ovat aivan turvoksissa taiteilijoista, henkilökunnasta ja muusta sekalaisesta seurueesta. Mutta sekaan vain, sopu sijaa antaa. Ja alastomuus. Saunassa on aivan helvetin hyvät löylyt, ulkoapäin pienehköltä näyttävä traileri kätkee sisäänsä mahtavat 10 hengen löylytilat sekä pukuhuoneen. Ammattisaunojat heittävät sen verran kiivaasti löylyä, että amatöörien on pakko poistua etuvasemmalle. Janojuomana Hirvilimppariã, tietenkin.

Saunan jälkeen tutustuminen sähkömiesten cryo -kammioon, eli tällä kertaa sähköpääkeskukseen. Cryo -kammiohan on paikka, jonne sähkömies aina aika ajoin vetäytyy suorittamaan elintoimintoja. Näin on tehnyt nyt eräskin, ilmeisesti vapaavuorolla oleva asentaja, joka on löytänyt hyvän nukkumapaikan kammion lattialta. Sähkömiehistä on tässä yhteydessä pakko mainita, että he ovat aivan oma rotunsa. Vaikka tämäkin mies makaa kylmällä betonilla omassa oksennuksessaan, silti hän hymyilee.

Kun pahin jano alkaa olla taltutettu, iskee nälkä. Kevyt iltapala kanttiinissa, jossa on bändien jäljiltä vielä herkkuja jäljellä. Kestosuosikki rockin yöruokaan on jo monen vuoden ajan ollut tortillalettu, johon laitetaan 5dl ranskankermaa, 5dl juustokastiketta ja 5dl lihatäytettä. Homma kasataan avoimen letun päälle syvään lautaseen ja syödään lusikalla.  Päälle voi vielä viritellä salsaa ja guacamolea, jos mahtuu. Toimii aina. Syönnin jälkeen iskee väsy.  


Eräs talkooväen pariskunta on hyvin varustautunut yöpuuhiin ja täyttää kahden henkilön ilmapatjan ruokalaan. Romanttinen yö olisi varmaan ollut täydellinen, ellei yksi baarin työntekijöistä olisi sattunut sammumaan patjan jalkopäähän. Oma nukkumapaikka on vähän hakusessa, eipä ollut tullut mietittyä koko asiaa. Normaalisti tässä kohtaa olisi Fossen rekka kutsunut, mutta nyt se kortti ei ole käytettävissä. Ei auta kuin hapuilla pimeään toimistoon ja katsoa sieltä toimitukseen sopivaa nurkkapaikkaa. Uni tulee välittömästi.

Aamu on karmaiseva, aivan kuin tapahtuma-aamuina on tavannut olla. Päivän valjettua tulee tarkisteltua nukkumapaikkaa hieman tarkemmin. Tyynynä on ollut peltinen kassalipas ja peittona Kalevan kisojen banderolli vuodelta 2009. Selkään koko yön painanut esine paljastuu miesten moukariksi, vaijereineen päivineen. Perkele. Ylösnouseminen vaatii kyllä urheilumieltä. Olo on kaikin puolin kamala. Rapulakin hieman kyllä on, sitä ei voi kiistää.

Henkilökuntaa valuu pikkuhiljaa paikalle. Vessat on tyhjennetty ajallaan ja siivouspartiot ovat  täydessä työn touhussa. Hirviöbändi Sauruxet ovat myös jo tonteilla ja Pikkukivirokin check on juuri alkamassa. Ei kyllä käy kateeksi bändiä, joka vetää kumiasut niskaan ja painuu lauteille +30 asteen lämpötilassa. Se on tietysti ammatinvalinta kysymys. Molempien lavojen takatiloissa nuokkuu vielä muutamia ihmisiä edellisen yön jäljiltä, samoin saunalla sykli jälleen alkamassa alusta. Maksuton koko perheen Pikkukivirokki on yleensä vetänyt noin 3000 kävijää ja niin vetää nytkin. Luku taitaa olla jopa lähempänä 3500 tänä vuonna. Tapahtuma on jälleen täysosuma, erittäin hyvä ja leppoisa tunnelma.

Tässä kohtaa on yleensä ollut ohjelmassa käynti kotona, mutta nyt ei ehdi. Nelosen uutiset nimittäin on tulossa alueelle kuvaamaan ja tekemään juttua. Jostain syystä haluavat kuvata jo klo 14, eli melkein heti sen jälkeen kun portit avataan. Silloin tuskin vielä hirvittävää tunkua alueella on. Mutta minkäs teet. Vilkaisu peiliin, sieltä katsoo takaisin turvonnut hahmo, jonka naama on kuin petolinnun perse. Jotain täytyy tehdä ennen kameroiden tuloa. Autoa penkomalla löytyy hieman vaihtovaatteita ja pyyhe. Sekä hammasharja ja tahnaa, joten päivä alkaa olla pelastettu. Siellä on näköjään myös retkipatja, sille olisi eilen ollut käyttöä..

Haastis sujuu olosuhteisiin nähden hyvin, mutta täytyy vain toivoa että ilta-seiskan aikaan ei satu telkkaria nenän eteen. Juttuun on kuulemma linkitettynä useita saman viikonlopun festareita, ilmeisesti etsitään häviäjiä ja voittajia. Tai mitä lie, ihan vitun sama tällä hetkellä. Olo ei nimittäin oikein ole ihan paras mahdollinen. Päätä juimii niin perkeleesti, välillä palelee ja välillä on hiki. Toimistolla vieraillut EA –ryhmä epäili nestevajausta, mutta totuus lienee toinen. Viinasta tämä kaikki johtuu, luulisin näin. Siitäpä tulikin mieleeni, että nyt täytyy saada yksi olut. Ja yksi napsu. Perkele. Mieli reipastuu jo pelkästä ajatuksesta.

http://www.ruutu.fi/video?vt=video&vid=175311

Meileissä on muutamia rekkuloita, lähinnä alueelle sisäänpääsyyn liittyen. - Miksi ei saanut tuoda sitä ja tätä alueelle? - Miksi teillä näin kun siellä ja siellä on niin ja näin? Hohhoijaa. On se tosiaan kumma, jos esimerkiksi omia viinoja ei saa tuoda festivaalialueelle? Ihmeellinen juttu, kerta kaikkiaan. Mutta vastaillaan pois, sitä vartenhan tässä ollaan. Muutama media kyselee ensimmäisen päivän fiiliksiä ja kävijöitä. Mitäs niitä salailemaan. - Meno oli ollut parasta ikinä Espoossa. – Lauantaille on myyty vielä enemmän. – Varmasti tulee kävijäennätys. Ja sitä rataa, kunnolla vaan vettä myllyyn. Sitten ei muuta kuin lappu kaulaan ja takaisin alueelle. Paitsi että passi on näköjään hävinnyt remmistä ja siinä roikkuu pelkkä metallirengas. Lieneekö se hävinnyt jo yöllä? No, mennään naamavipillä, eiköhän se toimi.

Vielä Laura Närhenkin aikaan alueella on yllättävän rauhallista. Jengiä kyllä on paikalla aikalailla, mutta lavan edustalla ei ole hirveää tunkua. Suurin osa jengistä on baarialueilla tai chillailee muuten vain nurtseilla. Mutta mikäs siinä, ilma on kuin morsian ja olokin alkaa helpottua. Oikein ajoitetun ja loppuun asti toimivan korjaussarjan veto on tarkkaa puuhaa, mutta alku on lupaava. Mieli on kirkas ja sosiaalinen vaihe puskee päälle. Jutustelua siellä täällä, enimmäkseen siellä eli baarien puolella. Tuttuja, ystäviä ja myös entuudestaan täysin tuntemattomia ihmisiä tulee kertomaan erilaisia asioita. Mutta kaikilla on hauskaa ja kehuja tulee niin tapahtumasta kuin ohjelmistostakin. Kylläpä on mukavaa, kelpaa taas ihmisen olla olemassa.

Lavan takana hiki virtaa, mutta homma toimii kuin junan vessa. Stam1na ja Apulanta ovat jo paikalla, samoin Petri Nygård kurvailee paikalle isolla pakettiautolla, jonka peltiä komistaa suuri pillun kuva. Tyyli on ainakin kohdallaan. Miehen keikkasetistä on kuulunut kaikenlaista, mutta odotellaan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Ainakaan ihan keskipäivään sitä ei kuulemma sopinut laittaa. Myös Espoon kulttuurijohtoa oli käynyt bäkkärillä, mutta eipä satuttu nokakkain. Päälavan takana kentän nurkassa on asuntovaunu, jossa sijaitsee.. ööö.. sanotaanko vaikka, että tekniikan tuotantotoimisto. Aika asutun näköinen vaunu, sisältä ja ulkoa. Raskas työ vaatii näköjään myös raskaat huvit.

Palefacen aloittaessa jengiä on jo paljon ja lisää tulee koko ajan. Päivän, ja oikeastaan koko tapahtuman ensimmäinen negatiivinen uutinen tulee yllättäen baarien puolelta. Juomat ovat käymässä vähiin. Raitapaita lonkerot ovat jo käytännössä loppu, siideriä, olutta ja jäykkää on vielä, mutta tuskin loppuun asti riittävät. Mitenköhän tässä näin on päässyt käymään? Juomaa oli varattu noin tuplat per päivä edelliseen vuoteen verrattuna? Mutta nyt jengiä onkin triplat ja lämpöä +30. Eipä se muuta tarvitse. Homma oli kyllä ollut tiedossa, kun perjantain menekit oli tarkistettu. Tukuissa oli kuulemma käyty heti lauantai aamuna koluamassa täydennystä, mutta kaikki varastot Hartwallin tuotteiden osalta olivat aivan kuivissa. Ilmeisesti helteinen viikonloppu oli yllättänyt myös tukkurit??

Käynti kusella yleisellä vessa-alueella. Hieman jonoja muodostuu bajamajojen eteen, mutta laareille pääsee kävelemään suorilta. Muutaman wc-kopin voisi ehkä ottaa ensi vuodelle lisää. Kusitauko paljastaa samalla yhden epäkohdan ja turvallisuusriskin heti alueen ulkopuolella. Pienen pohdiskelun jälkeen moukarikentän viereinen nurmialue tyhjennetään ja aidataan. Mutta ei siitä sen enempää.

Stam1nan aikaa homma alkaa olla jo niin sanotusti isolla. Helteisestä säästä huolimatta bändi saa yleisöön kiitettävästi liikettä. Saatanan tiukkaa settiä. Ja kun Apulanta on seuraavana jonossa päälavalle, tarkoittaa se hulinaa lavan myös takana. Molemmilla bändeillä kun sälää tuntuu riittävän. Apulanta tuo mukanaan nyt myös tausta screenit, ne vaikuttavat mielenkiintoisille. Screenit on mukana myös kakkoslavan seuraavalla aktilla, ja näyttäisi siellä olevan hieman muutakin.

Koko viikonlopun jatkunut juontaja -battle alkaa sekin tiivistyä loppua kohti. Lavat ovat niin lähellä toisiaan, että juontajat pystyvät keskustelemaan keskenään lavalta toiselle. Eli kun alku- ja loppujuonnot ovat samaan aikaan, niin siinä on nokiteltu  puolin ja toisin pitkin päivää ja pitkin viikonloppua. Nyt tulee kovaa kuittia päälavan suuntaan mm. Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen pelipaidasta. Petri Nygård juonnetaan sisään kovan metelin ja aplodien säestämänä.

Nygård saa aikaa lähes kaaoksen, ennekuin pääsee edes lavalle. Jengiä on ihan helvetisti ja se kaikki pakkautuu nyt kakkoslavan suuntaan. – Vittu, sillähän on pillu lavalla, kuuluu kommentti yleisön seasta. Juuri näin. Jättimäinen, kuminen vagina on keskellä lavan takaseinää, ja sieltä huulien välistä artisti pongahtaa savuverhon saattelemana huutavan yleisön eteen. Vittu mikä meininki, ihan kirjaimellisesti. Setin loppupuolella lavalle saapuu vielä kaksi daamia kannut paljaana ja koko yleisömeri saadaan näyttämään keskisormea. Tähän ei ole mitään lisättävää.

Encoren aikaan tungosta on vipissäkin jo sen verran paljon, että ensi kertaa on noustava pöydälle seisomaan jotta näkee lavalle saakka. Korkealta näkyy myös hyvin koko alue. Näky vetää hiljaiseksi, jengiä on ihan vitusti. Mihin tahansa katsoo, niin porukkaa on silmän kantamattomiin. Ja se hoilaa ja tanssii nyrkit pystyssä. Ei saatana kun näyttää ja tuntuu hyvältä! Enää ei harmita pätkääkään Leppävaaraan muutto, päinvastoin. Jo nyt on selvää, että paikka on aivan timantti ja tapahtumalla erittäin hyvät mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä myös tulevina vuosina. Hyvä fiilis on kuitattava nopealla kierroksella baaritiskillä.

Baarin puolella on taisteltu koko päivä, ja ilta, ja yritetty taikoa juomia janoiselle kansalle. Ihan huonosti ei ole mennyt, kun esim. jäykkää ja olutta näyttäisi vielä saavan. Mutta pienoinen paniikki on selkeästi yleisön kesken on, juomia ostetaan aina suoraan prikallinen ja kaikki pöydät notkuvat juomista. Mutta jonoja on ja ensi vuonna menekkiin on kyllä varustauduttava paremmin. Perkele, otetaan kaksi rekallista, jos yksi ei riitä. Helppoa.

Apulanta aloittaa ja kiire loppuu siihen. Henkilökohtaisesti Kivenlahti Rockiin kuuluu vain yksi rituaali, ja se on että Apulannan keikka katsotaan kokonaan. Ja kaikessa rauhassa. Miksauskopin liepeillä on vielä tilaa, joten siihen ja parkki päälle. Keikka on pelkkää parhautta, toimii. Vikaan encoreen meinaa tulla hieman kiire, mutta mitäs sillä on enää tässä kohtaa väliä. Yleensä tapahtuman loppuun on vielä näytetty päälavalta kannut yleisölle, mutta kun se tehtiin jo äsken kakkoslavalla, ja oikein stereona, niin jotain muuta pitää keksiä. Yksi juontajista ottaa homman haltuun ja vetää loppujuonnon perse paljaana. Sillähän se on kuitattu. Tähän on hyvä lopettaa. Siis virallinen osuus. Pieni kutina kyllä on, että ilta ei ihan tähän vielä pääty.

Lavan takana on kova kuhina päällä. Kaikki tietävät mitä on tulossa, perinteinen henkilökunnan karonkka on tosiasia! Jostain baarien kätköistä kaivellaan vielä muutama laatikko Hirvilimpparia ja bändien jäljiltä on jäänyt pari lavaa energiajuomaa. Muuta sitten ei jäljellä enää olekaan. Mutta kyllä näilläkin pärjätään, taivas repeää varsin nopeasti. Hyväksi havaittu tapa näissä olosuhteissa on avata ensin energiajuomatölkki ja ottaa siitä pitkä huikka. Sitten kaadetaan tölkki täyteen jäykkää ja nautiskellaan. Jossain vaiheessa tölkin voi taas täyttää viinalla ja näin sykli pyörähtää alkuun. Alkaa muuten takuulla toimia, viimeistään parin, kolmen täytön jälkeen..

Tekniikka järjestää jostain pienet äänikamat, vähän valoa ja savukoneen. Saunomista, paljukylpemistä ja yhteislaulua. Ja alastomuutta, tietenkin. Porukkaa on paljon ja varsin sekalainen nippu on jälleen kasassa. Ja se päästelee höyryjä oikein kunnolla ulos. Tanssit ja juhlat jatkuvat pitkälle, pitkälle aamuun..

Herääminen on jälleen tuskallinen. Hikikarpalot valuvat vuolaana pitkin otsaa ja aurinko paistaa suoraan silmiin. Aivan saatanan kuuma. Nukkumapaikka on näköjään tällä kertaa aurinkoon parkkeeratun auton takapenkki. Fiksu veto, näin hellesäällä. Onneksi on ollut tuo patja. Siis peittona, ettei palele. Olo on hutera, joka paikkaan sattuu. Nukkumaan menosta ei ole mitään muistikuvia. Käveleminen on katkonaista, jalat kramppaavat. Pyörryttää. Pitkiä nämä festivaalit..

Lavan takana on aika juhlitun näköistä. Porukkaa nuokkuu siellä täällä, osa on vielä hereillä samoilla silmillä. Saunan piipusta tupruttaa jo savua, eli homma on starttaamassa jälleen käyntiin. Paljussa lilluu joku daami kannut paljaana ja pyytelee seuraksi. Paljun veden pinnalla sen sijaan lilluu puolen sentin rasvakerros, joten kylpy ei oikein iske tähän kohtaan. – Se on vain kiimaa, kuuluu kommentti. Sauna vie silti voiton tällä kertaa. 

Pukuhuoneessa tulee tehtyä huomio, että Kivenlahti Rockin T-paita on vaihtunut yön aikana Palefacen vastaavaan. Liekö tullut tehtyä vaihtokaupat jossain vaiheessa?? Mutta tämä kelpaa kyllä hyvin. Saunan jälkeen pitäisi alkaa miettimään purkua, jotenkin siihen hommaan ei kovaa kiirettä tunnu olevan kenelläkään..

Että näin. Kovat oli taas pileet, ensi kesänä uudestaan.

-jem-