Huh! Olipahan taas festivaalit. Kiitokset kaikille mukana olleille, tässä muutamia muistijälkiä kesäkuulta.
TORSTAI
Viimeinen täysi rakennuspäivä. Viikko on sujunut suurin piirtein suunnitelmien mukaan, mitä nyt päälavan kasaamisessa on ollut enemmän jumppaa kuin aikaisemmin. Suurin muutos alueella onkin uusi päälava ja sen kasvanut koko. Samoin Jäger rekan tulo VIP –alueelle on entisestään kutistanut täytettävissä olevaa tilaa. Kaikki näyttäisi kuitenkin mahtuvan kuten oli suunniteltu, hyvä niin.
Keli on hellinyt rakennusporukkaa koko viikon ja osa on polttanut itsensä jatkuvasti porottaneessa auringossa. Juomaa on kulunut aivan tolkuton määrä ja ihme kyllä muutakin kuin olutta. Keskustellaan tulevan viikonlopun sääennusteesta ja sekavalta vaikuttaa, oikeastaan kaikkea paitsi lunta on luvattu. Suusta pääsee lause, jota ei olisi pitänyt sanoa, ei ainakaan ääneen. - Ei se ainakaan paskempi voi olla kuin viime vuonna. Säänhaltija oli selvästi odottanut tätä haastetta, arpa on heitetty.
Mutta ei täällä promoottoria tarvita, tuotannon puolesta homma on hanskassa.
PERJANTAI
Aamu valkenee varsin kirkkaana ja lämpöisenä (herätys tapahtuu nykyää näköjään aina fossen lattialta, ehkäpä ovat kaventaneet sohvia?). Mutta jotenkin painostava ja kostea keli kuitenkin on, säätiedotukset ovat edelleenkin vaihdelleet aivan laidasta laitaan, joten ehkä parempi vain katsella taivaalle. Alueella on normaali säätö päällä, joka puolella piippaa ja pörisee jokin kulkuneuvo tai härveli. Porukkaa pöyrii ja hyörii joka suuntaan ja joka puolella.
Kosteus on lisääntynyt läpi koko päivän ja nyt sitten alkaa sataa. Ensi tihkuttaa ja sitten jo reippaammin. Näinhän se. Parempi vetäytyä fosseen sähköpostien pariin.
Niitähän taas tuntuu riittävän, kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lipun pummaajat ovat päällimäisenä aina tässä vaiheessa, mutta pari haastattelupyyntöäkin siellä on. Vastaillaan pois. Ismo Alanko tekee soundcheckiä, hyvältä kuulostaa, vaikka vettä tuleekin jo reippaanlaisesti.
Osa rakennusporukkaa on saanut homman valmiiksi ja nyt alkaa ns. nollaus. Täysammattilaisten hommaa, amatöörien on täysin turha yrittää pysyä tässä kelkassa mukana. Tulee vain pipejä ja paha mieli. Porukkaa kasaantuu jo siinä määrin, että työnteosta ei tule enää mitään. Porttien aukaisemiseen on enää muutama minuutti, joten taitaa olla aika sulkea kone ja ottaa olut.
Portit avataan aikataulun mukaan klo 15 ja säänhaltija kuittaa tämän, sade yltyy rankkakuuroksi juuri samalla hetkellä. Täytyy varmaankin perehtyä vanhaan Venäläiseen ilmasotanäytös -proseduuriin, siellähän taivas repeää aina sopivasti koneiden alta, olipa pilvikerros tai keli minkälainen tahansa. Rankkasade on harventanut jengiä portilla ja siellä on vain kourallinen odottamassa, ei kyllä hyvältä näytä.
Hetkeksi pois alueelta ja nopea vaatteiden vaihto, paikalle juuri kun Ismo Alanko aloittaa. Jengiä on jo tullut aika hyvin paikalle, mutta hieman alakanttiin mitä odoteltiin. Keli on aivan järkyttävä, ei ehkä ihan niin kylmä kuin viime kesänä, mutta sade on oikea trooppinen myrsky. Vesisumu sekoittuu hiiren kokoisiin pisaroihin, jotka läsähtävät suoraan vasten kasvoja. Jipii.
Tuttujen tapailua ja kelin kauhistelua. Mutta tähän on jo totuttu, niin me kuin yleisökin. Teltassa sen sijaan on erinomaisen lämmin ja hyvä tunnelma, etenkin Samuli Putron aikaan. Kaunista ja melodista.
Vettä tulee edelleen kuin esterin perseestä. Tekniikka onneksi toimii moitteitta, lukuun ottamatta päälavan yläpäätä, joka tulee yllättävän suttuisesti, kirkkaus puuttuu kokonaan. Asiaan tulee vahvistus tekniikalta, ilmeisesti likomärät pa-lakanat eivät päästä ääntä toivotulla tavalla läpi. Desibelimittaukset tukevat tätä, suurimmat lukemat mitataan pa-siiven takaa eikä siis edestä, kuten voisi olettaa. Ääni ilmeisesti kimpoaa lakanasta takaisin päin. Tilattiin kyllä ”samat kun viime vuonna”, mutta ei ne ihan samaa materiaalia tainneet olla.
Kolmannen Naisen kohdalla tunnelma on jo lämmennyt. Vaikka märkää on, niin fiilikset ovat kohdallaan. Päivä päättyy hyvissä tunnelmissa, vaikka ei startti tänäkään vuonna ihan nappiin kelien puolesta mennyt.
LAUANTAI
Aamu alkaa jälleen fossen sviitin lattialta, tällä kertaa suu täynnä hiekkaa ja ties mitä muuta paskaa. Turvajohto kuorsaa ja piereskelee vastakkaisella sohvalla, kuten aina ennenkin. Nukkumaan menosta ei ole mitään hajua, mutta yllättävän skarppi ja rauhallinen olo on joka tapauksessa.
Ulkona sen sijaan on helvetti irti.
Tuuli puhaltaa myrskylukemissa ja paiskoo irtotavaroita ympäri aluetta. Aidat ovat kaatuilleet, kaikki varjot ja osa pöydistä pyöriin pitkin kenttää. Päälavalla pa-siipien banderollit ovat repeytyneet. Tulee kiire, alue pitäisi avata yleisölle jo vajaan neljän tunnin kuluttua.
Nopea tekstiviestikierros läpi tuotannolle, kaikki kynnelle kykenevät hälytetään paikalle. Aitoja sidotaan kiinni puihin liinoilla ja kaikki mahdollinen riisutaan alueelta alas, jotta tuuli ei tarttuisi niihin. Kaikki teltat ja niiden kiinnitykset käydään läpi, hieman huonolta kuitenkin näyttää. Tuuli on niin kova, että kankaat ovat jo repeilleet muutamasta teltasta ja tukirakenteet sortuneet. Iso teltta rytisee ja paukkuu tuulessa, mutta telttatoimittaja vakuuttaa sen kestävän. Samoin päälava huojuu ja heiluu, mutta sen suhteen ei pitäisi olla huolta, on kuulemma kestänyt kovempiakin kelejä.
Portit avataan aikataulun mukaan, mutta tilannetta täytyy nyt tarkkailla. Nopea piipahdus kotiin, suihku ja silmälliset. Takaisin pelipaikalle hieman ennen kahta.
Alueella on kaatunut puu, suoraan vessarivistön väliin. Onneksi henkilövahingoilta on vältytty. Päälava on raahautunut noin 40 cm matkan tuulen voimasta, sen pa-siivet huojuvat kuin puun latvat ja trussiin kiinnitetty valorivistö pyörii kuin karuselli huvipuistossa. Lavan reunalla olevien monitorimiesten pöydät ja kalusto hypähtelee kuin vuoristoradalla, aina kun tuulenpuuska nappaa kiinni lavan etureunaan. Tunnelma on tekniikan porukan kesken sanalla sanoen kireä.
Sparzanzan aikana kaikki päälavan backstage-alueen teltat lähtevät lentoon ja tuhoutuvat käyttökelvottomiksi, osa jää kiinni puihin, osa lentää lähimetsikköön. Samoin oli käynyt kakkoslavan luona hetkeä aikaisemmin, lisäksi siellä sijaitseva iso backlineteltta on lentänyt yli 10 metrin matkan ruokamyyntialueen suuntaan. Jälleen kaatuu puu, tällä kertaa VIP –alueen reunalla. Onneksi tämä tapahtuu yleisöstä poispäin ja jälleen selvitään säikähdyksellä. Tuulta on puuskissa lähes 30m/s ja Foreca ennustaa illaksi saapuvan uuden rankkasade alueen Etelä-Suomeen.
Voihan vittu.
Ensimmäisen kerran Kivenlahti Rockin historiassa tulee tilanne, että tapahtuman keskeyttämistä on vakavasti harkittava.
Kaikki ylimääräinen puretaan, päälavan lisäpainoksi ajetaan trukki, kakkoslavalle traktori. Pa-lakanat on irrotettu jo aikaisemmin, nyt avataan myös kaikki muutkin suojakankaat päälavalta. Tapahtuma jatkuu, mutta toimintamalli keskeytyksen varalta käydään vielä kerran läpi. Useita hälytysajoneuvoja saapuu venesataman puolelle, ilmeisesti joku venelaitureista on irronnut myrskyssä. Tilanne vakiintuu hetkeksi, ehkä se tästä.
Kiertelyä yleisön seassa. Jengiä on paljon, tunnelma on erittäin hyvä ja rauhallinen, kelistä huolimatta. Tanssit ovat käynnissä molempien lavojen edustalla.
Seurustelua ja muutamat riistaviinat tuttujen kanssa. Oma pulssikin alkaa pikkuhiljaa rauhoittua.
Myyntialueella ei olla ihan niin hyvällä tuulella. Osa ruoka- ja krääsämyyjistä on jo pakannut tavaransa ja poistunut takavasemmalle, muut valittavat kilvan paskaa keliä ja huonoa myyntiä. Tämä sama laulu tosin toistuu joka vuosi, oli keli mikä hyvänsä. Yhdeltä kebabmyyjältä kaatuu tuulen voimasta molemmat jättimäiset wok-pannut syliin. Voimasanat tulevat selvällä suomenkielellä, vaikka aikaisemmin meillä tuntui olevan selkeitä kieliongelmia. Karkkimyyjä on myös näköjään poistunut paikalta vähin äänin. Noh, ainakin sunnuntaille on lopuille tiedossa hyvä tili, kun osa on juossut Suomen suvea karkuun.
Matkalla anniskelualueelle taivaalta putoaa eteemme noin puolen kilon ahven. Kuvaaja ikuistaa tämän. Ehkä kaikki onkin vain unta ja kohta tulee herätys? Tai ehkä ollaankin päästy The Truman Shown suomen pilotiksi?Päivän bändit ovat menneet täysin ohi, mutta nyt lavalla näyttäisi olevan Disco Ensemble ja vetävän taattua settiä. Ennusteen mukainen sade alkaa juuri Discon setin aikana. Vettä tulee aivan ämpäritolkulla ja vaakatasossa, Suomen kesä hellii jälleen festarikansaa. Tämä ei tunnu juurikaan häiritsevän illan päättävää PMMP settiä, aivan helvetin hieno meininki! Yksi parhaista vedoista tähän saakka, ehdottomasti.
Solistit ovat kuin uitettuja koiria keikan jälkeen, telttasauna ei nyt kiinnosta. Pieni muodollinen raha-asia vielä bändin keikkabussissa ja päivä on paketissa. Ja millainen päivä se olikaan. Tässä kohtaa voisi hieman kulahtaneesti todeta, että mikä ei tapa se vahvistaa. Kirjaimellisesti. Mutta kaikki bändit saatiin minuutilleen ajallaan lauteille ja yleisö turvallisesti kotimatkalle, eli olosuhteisiin nähden varsin kelpo suoritus.
SUNNUNTAI
Tuttu herätys, eikä siitä sen enempää. Porukkaa valuu paikalle, arvuutellaan, että mitähän kivaa säänhaltija on meille tälle päivälle keksinyt. Ei sada, ei tuule, mutta pilvistä on. Vaikuttaa kuitenkin lupaavalta sään puolesta. Lippuja on mennyt ennakkoon juuri sunnuntaille eniten, joten vilkas päivä on luvassa. Hetkeksi kotiin huilaamaan.
Päiväunet meinaa mennä pitkäksi, alueella vasta juuri kun Poisonblack lopettelee settiään. Viron veljeskansaa on paikalla runsaasti ja Metsatöllin aikaan teltta on tupaten täynnä. Meininki on helvetin hyvä.
Mutta päivän ylivoimaisesti suurin ylläri tulee, kun Chisu aloittaa. Setti on tyrmäävä, se vetää totaalisesti jalat alta. Tyylikäs, karismaattinen ja kaikin puolin loistava veto! Ehdottomasti viikonlopun positiivisinta antia.
Jengiä on jo nyt paljon ja lisää lappaa koko ajan. Kaikki näyttää hyvältä.
Desibelirajat ovat aiheuttaneet ongelmia koko päivän. Tai oikeastaan koko viikonlopun. Tai oikeastaan koko tapahtuman olemassa olon ajan eli vuodesta 2005 saakka. Mutta nämähän eivät ole meidän päätettävissä, joten tehdään se mitä voidaan.
Sonatalle viritellään pyroot vaihdon aikana, samaan aikaan tulee tieto että Eppujen kitaristi on saatu kyytiin jostain Länsi-Suomen saaristosta. Mies ei siis varsinaisesti ollut kateissa, nouto oli sovittu jo etukäteen.
Sonata saa yleisön täysillä mukaan settiinsä, kädet ovat ilmassa aina anniskelualueella saakka. Bändihän jakaa voimakkaasti mielipiteitä, etenkin metallipiireissä, mutta Kivenlahteen se tuntuu sopivan kuin nenä päähän. Pelkkää mahtavuutta!
Päivän kliimaksi on kuitenkin Eppu Normaali, joka on selvästi usealle paikalle saapuneelle se yksi ja ainoa bändi, jonka haluavat tänään nähdä. Jo ensi riffeistä lähtien tunnelma on aivan tapissa. Eturivissä puolet yleisöstä itkee ja laulaa mukana, kertosäkeet kuuluvat varmasti Kirkkonummelle saakka.
Viimeisen biisin viimeisen kertosäkeen kohdalla säänhaltijalta lipeää ote ja aurinko näyttäytyy. Tai oikeammin se taisi olla vain vittuilua, muistutus siitä, että sielläkin päässä ollaan hereillä.
Lavan takana on keikan jälkeen varsin tunnepitoinen ilmapiiri. Useat kymmenet haluavat ikuistaa itsensä bändin jäsenten kanssa ja pyytää heiltä nimikirjoituksia. Keski-ikäiset miehet halailevat ja itkevät. Ai, että suomalainen mies ei muka osaa näyttää tunteitaan? Muistuu mieleen kommentti jostain vanhasta haastattelusta, että osalle ihmisistä Eppu Normaali ei ole vain musiikkia, se on elämäntapa. Nyt se helppo uskoa.
Varsin nopeasti kasaantuu joukkio lavan taakse ja aloitetaan perinteinen karonkka. Jengiä on mukana ohuenlaisesti ja suurin osa on aivan poikki. Kohtalaisen raskas viikko ja etenkin viikonloppu painaa jaloissa. Kuitenkin riistaviina jaksaa valvottaa aina aamun sarastukseen saakka. Päivään, joka valkenee kauniina, pilvettömänä ja lämpöisenä, kuinkas muuten?
Jossain vaiheessa aamun jo sarastaessa fosseen kampeaa muumiota muistuttava mies, joka on pukeutunut hiekkaan. Mies haahuilee ympäri rekkaa ja pompottelee itseään seinästä seinään, ilmeisesti Pac Man pelin innoittamana, kunnes veto vihdoin loppuu keskelle lattiaa. Myöhemmissä tutkimuksissa hänet on tunnistettu yhdeksi Kivenlahti Rockin sähkömiehistä.
MAANANTAI
Purku menee vähän, noh, niin kuin aina. Väsyttää, vituttaa ja panettaa. Ei ole juurikaan tarkempia muistikuvia sen kulusta, kait se ihan ok meni..
Festarit olivat tällä kertaa tässä. Ei taaskaan ihan helpoimmasta päästä, mutta ainakin kokemusta karttui roppakaupalla. Mitäköhän ensi vuonna? Lunta, hirmumyrsky tai maanvyöry? Se selvinnee jälleen ensi kesäkuussa.
-jem-
