SUNNUNTAI
Viimeinen vapaapäivä ennen parin viikon rutistusta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöä karvan alle +30 astetta, alkaa olemaan festivaalikelit kohdillaan! Tai sitten ei. Festivaalipäällikkö soittaa ja kysyy kommenttia loppuviikon säätiedotukseen. Kuulemma näyttä aika synkältä ja keli olisi viilenemässä. Asiaan tulee vahvistusta illalla Pekka Poudan ennusteen myötä. Ei kyllä hyvältä vaikuta.
MAANANTAI
Yö on ollut levoton, kaikki mahdolliset sääennusteet on tullut koluttua yön aikana läpi. Forecan sääennuste aamulla on yhtä lohduton kuin iltauutistenkin, 5 vrk ennuste ulottuu perjantaille ja Espoon kohdalla on tylyt merkinnät. +4, sysimustat pilvet ja kolme sadepisaraa. Ei saatana..
Hieman yhdeksän jälkeen aamulla tapahtuma-alueelle, jossa on jo täysi rähinä päällä. Ensimmäiset lava- ja telttakuormat ovat jo paikalla, joka puolella pörisee tai piippaa joku työkone. Suurin osa talkooväestä on myös saapunut paikalle, mitä voidaan pitää hyvä merkkinä. Joskus kun pupu saattaa mennä pöksyyn viime hetkillä. Keli on mitä mainioin, tuuli viilentää mukavasti helteistä ilmaa.
Rakennuspäällikkö lupaa alueen valmistuvan torstaina klo 17 mennessä, kuten on suunniteltu, olipa keli mikä hyvänsä. Hyvä niin. Iltapäivä menee juoksevien asioiden kanssa, banderollien haku yhteistyökumppaneilta, loput aikataulut ja ruoka- sekä drinkkiliput painosta, viimeisten lippujen postittamista jne.
Ilta koneella sähköpostien parissa. Ennakkolippuja on mennyt edelleen hyvin ja jos viime vuoden kaltainen loppuryntäys tulee, kaikki näyttää hyvältä. Sääennuste on Iltasanomien netissä jo parempi, perjantai +14 C. Sadetta on luvattu kaikissa ennusteissa, joten siltä tuskin vältytään viikonlopun aikana.
TIISTAI
Aamulla käynti kentällä, kaikki näyttää hyvältä. Aitaa nousee nopealla tahdilla ja suurin osa teltoista on jo paikallaan. Uusi Fostersin tapahtumateltta on todella komea, ihan timantti! Muutenkin alue vaikuttaa edelliseen vuoteen verrattuna toimivammalta, mutta katsellaan kunhan kaikki saadaan paikalleen.
Päivä meneekin sitten oikeissa töissä, illalla käynti jälleen alueella. Lava on jo pystyssä, sen koko on kasvanut melkoisesti viime vuodesta. Eiköhän ne ulkomaan tähdetkin siihen nyt mahdu.
Koneella menee yli puolenyön. Hotellilta tulee tieto, että Cradle of Filthin toiveet on nyt huomioitu ja kaikki siltä osin kunnossa. Vieraslistan päivitystä ja informaation jakamista, pari netti haastista, normimeininkiä.
D-A-D tekniikan kanssa on edelleen epäselvyyttä. Käytössä on vain 2005 klubirideri, jossa on helvetillinen valohässäkkä ja hieman pyroota mukana. Mutta mikään taho ei oikein tunnut tietävän, millä kalustolla bändi on tulossa.
KESKIVIIKKO
Fostersin rekka on saapunut alueelle. Tämä toiminee jälleen ydinjoukon toimistona ja pakopaikkana kokotapahtuman ajan. Myös kaikki haastattelut on nyt sovittu sinne. Rekka yritti toimia myös 2008 mediakeskuksena, mutta siitä ei tullut mitään, homma lähti ihan lapasesta.
Alue alkaa hahmottua. Vessat ovat paikalla, aidat pääosin pystyssä ja lava valmis. Sähköt on taas laskettu päin persettä, yksi suuri aggregaatti ei riitä mihinkään. Muutenkin hommataan ja säädetään kaikkea, mitä on laskettu tai arvioitu pieleen. Mutta näinhän se on joka vuosi mennyt aikaisemminkin.
Sää on selvästi viilenemässä, tummat pilvet lähestyvät ja tuuli yltyy. Ennuste yltää nyt jo sunnuntaille, koleaa on luvassa mutta aurinkokin saattaa näyttäytyä. Perjantain osalta kyllä näyttää surkealta, riistaviinaa ja pilkkihaalarit on syytä varata lämmikkeeksi.
Ennen puoltapäivää Metro FM haastis. COF rideri kiinnostaa, bändi maine kun on varsin oikukas. Haastatteluun siitä ei tietoja heru, mutta tähän voisi todeta esimerkiksi, että sopimus kaikkine liitteineen on 15 sivua pitkä ja siinä on varsin tiukkoja kohtia alkoholipolitiikan suhteen.
Illalla yllättäen koneella. Vartti tarjoaa sadeviittoja jaettavaksi yleisölle, ”jos sataa”. Nämä otetaan ilolla vastaan. Ennakkomyynti on hidastunut iltapäivästä alkaen, varsinkin perjantain osalta myynti on hidastunut merkittävästi. Lauantai tosin näyttää aika hyvältä, saattaa jopa mennä loppuun. Bändien kuljetuksien suunnittelu on nyt saatu päätökseen ja viimeiset versiot lähtevät kuskeille, tai hoasteille, kuten suuressa maailmassa sanotaan. Kyytejä tulee kaikkiaan yli 40 kappaletta, eli kiirettä pitää. Ensimmäiset Filtin jäsenet saapuvat jo huomenna Suomeen, homma alkaa tiivistymää.
Uni ei tahdo tulla. Kroppa käy täysin ylikierroksilla, käytännön asiat pyörivät mielessä. Kone pitää avata monta kertaa, ja tsekata miljoonia pikku-asioita. Sääennusteen suhteen parhaat lukemat tulevat Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, joten meistä tulee välittömästi parhaat kaverit. Myötätuulirockin porukalta tulee viesti, ovat tulossa ”aurinkoiseen Kivenlahteen”. Sitä sopii toivoa. Jos ei tietäisi lähettäjää mukavaksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, viestin voisi tulkita jopa vittuiluksi. Tuplaviski ja hieman nikotiinivalmisteita, niin uni vihdoin tulee.
TORSTAI
Hillittömiä painajaisia koko yö. Kivenlahti Rock – The Horror Movie - pyörii taukoamatta. Tästä on olemassa kaksi versiota, joista on ollut useita näytöksiä kevään aikana. Yhdessä versiossa festivaalit ovat käynnissä ja jengiäkin on jonkin verran paikalla, mutta tapahtuma on aina ihan väärään aikaan. Yhtenä yönä festivaalit olivat käynnissä Ala-Kivenlahden edustalla, meren jäällä, keskellä talvea, eikä meillä ollut mitään valmiina. Bändit soittivat lumikinosten päällä, pipot päässä. Toinen versio on täysin tyhjä kenttä, ei ketään paikalla, nolla ihmistä. Tätä versiota esitettiin viime yönä.
Lämpötila on +8 C ja vettä sataa.
Osalle talkooväkeä on käyty hommaamassa sadeasuja muuta lämmintä vaatetta. Fostersin rekkaan laitetaan kaikki lämmöt päälle, mutta kylmä on silti. Pari sähköpatteria lisäksi, niin alkaa jotenkuten tarkenemaan. Alue on periaatteessa valmis, mutta viimeistelyhommia on kesken joka puolella. Takahuonetelttojen sisustus on ihan vaiheessa, aika karulta vielä näyttää. Viime kesänä haettiin tuulettimia, nyt haalitaan kasaan lämmittimiä.
Ylen puhelin haastis. Kysellään kovasti lipunmyynnin tilannetta, kun sääennuste on ”aika huono”. Pokka pitää, - Eipä ole juurikaan vaikuttanut. Todellisuus on kuitenkin toinen, vitutus meinaa iskeä. Vettä tulee kuin esterin perseestä, mittari näyttää +6 C varjossa. Lämpötila on laskenut reilussa parissa vuorokaudessa 24 astetta. Riistaviina pullo aukeaa oikein vingahtaen, korkista menee kierteet rikki. Elämä on kovaa, ja sitten sitä kuolee.
The Voicen puhelin haastis. Puhutaan kivenlahtelaisuudesta ja talkooväen merkityksestä, kumpaakaan ei voi väheksyä. Illan hämärtyessä Fosseen kasaantuu ydinjoukkoa, otetaan hieman lämmikettä ja käydään läpi check –listaa. Se on todella pitkä, vaikka päällisin puolin näyttääkin jo hyvältä.
Rakennuspäällikkö tulee pitämään taukoa sisälle, päällä on shortsit ja t-paita. Mies on kuin uitettu koira, vähistä vaatteista valuu vettä norona, huulet ovat aivan siniset. Juuri kun hän saa perseen penkkiin, tulee kutsu telttaporukalta – Johan tässä tulikin huilattua. Kello on jo reilusti yli puolen yön, taitaa tulla ensimmäinen yöpyminen Fossen sviitissä. Ennen nukahtamista tulee vielä tekstiviesti, että COF pääjoukko on saatu onnellisesti hotellille. Sitten tuutimaan.
PERJANTAI
Uni maittaisi, mutta tyyny on kova ja aivan helvetin kuuma. On vaikea nukkua. Toisaalta on ihan helvetin kylmä, mutta toisaalta naama ja maha ovat kuin tulessa. Pikkuhiljaa silmät raottuvat sen verran, että homma alkaa selvitä. Jossain vaiheessa aamuyötä promoottori on pudonnut lattialle, suoraan lämpöpatterin päälle. Tyynynä toimii siis lappeelleen kaatunut sähköpatteri, joka on täysillä. Vittu, mikä herätys.
Nukkuvaa porukkaa on paikalla tuvan täydeltä, turvallisuuspäällikkö pieraisee aamun avauksen, ylipäällikön oikeudella tietenkin. Paikalla on myös sähkömiehiä ja muuta rakennusporukkaa. Töitä on kuulemma paiskittu myöhään, yö on ollut kylmä mutta vähäluminen. Kaikki näyttää erittäin hyvältä tuotannon suhteen, portit aukeavat aikataulun mukaisesti. Pikavisiitti kotiin, siistiytymään ja vaatteiden vaihtoon. Auton ajotietokone varoittaa liukkaudesta, Suomen kesä näyttää parhaat puolensa.
Aamupäivä on yhtä juoksemista, kylttejä, banderolleja, tulosteita ja muuta säätöä. Pari puhelin haastattelua lennossa, ei ole kyllä mitään havaintoa mihin ne meni, joihinkin nettilehtiin ilmeisesti. Myös Vartti soittelee haastattelun nettisivuilleen. Koneelle on aamun aikana tullut viestejä jo kymmenittäin, vastaillaan pois. Lauantain liput ovat myyneet hyvin, muissa olisi petrattavaa. Perjantain myynti laahaa pahiten, mutta kun katsoo taivaalle, niin ei se toisaalta suuri ihme ole.
Kuopiorockin porukalta tulee viesti, uhkaavat ottaa pilkkihaalarit mukaan kun tulevat. Se onkin minimivarustus tässä kelissä. Muutenkin puhelin soi jatkuvasti ja viestejä tulee yhtenä kyrpänä. Vastailen kaikille kiltisti, nyt olosuhteet ovat sen verran kurjat, että ei ole varaa kiukutella. Jengiä on kuitenkin aika mukavasti parveilemassa lipunmyynnissä ja alueen ulkopuolella, kelistä huolimatta. Kai tänne siis joku sentään on tulossa..?
COF vetää tsekkiä. Helvetin hyvät soundit tulee olemaan, jälleen kerran. Tunnin päästä portit auki, mutta alue on aivan kaaoksessa, joka puolella on tavaraa ja epämääräisiä kasoja ties mitä skeidaa. Mutta täytyy ihailla talkooporukan työmoraalia. Kaikki paiskivat hommia ilman mitään napinoita, vaikka vettä on satanut jo lähes tauotta kaksi vuorokautta putkeen ja lämpötila pyörii nollan tietämissä. Etenkin kun osa jengistä on ollut hommissa jo maanantaista lähtien, ilman suurempia taukoja.
Mechandise soittaa Stadista, että missä vitussa niiden kyyti viipyy? Kyyti oli sovittu klo 12, mutta kello on kohta yksi ja ketään ei näy. Yksi on hotellilla, toinen lentokentällä. Aikataulu on siis kussut, mutta bändit ovat tässä nyt etusijalla. Pakutkin ovat kaikki ajossa, paitsi yksi, josta on mällätty keula paskaksi. Siispä tilataksi alle.
Ruokamyyntipaikalla on täysi kaaos päällä, niin kuin aina. Meidän organisaatiossa on jo kolmas vastuuhenkilö menossa neljän vuoden sisällä aluemyyntipaikkoihin, kellään ei hermo ole kestänyt kahta vuotta pidempään. Vaikea laji.
Portit auki. Tämä on promoottorille viikonlopun pahin hetki. Äkkiä fosseen piiloon ja riistaviina naukku eteen. Nyt jännittää, tuleeko jengiä? Vittu, keli on ihan perseestä, ei tänne ketään tule! Tuotantoporukkaa käy Fossessa kyselemässä niitä ja näitä, mutta nyt ei olla juttu tuulella.
Tekstiviestejä tulee siihen malliin, että on pakko pikkuhiljaa sosialisoitua. Ei muuta kuin tukka taakse ja taistoon. Sara vetää juuri päälavalla helvetin hyvää settiä. Jengiä valuu sisään tasaiseen tahtiin, vaikka kello on vasta hieman yli neljä. Vipissä on jengiä paljon, jopa yllättävän paljon. Ystäviä, tuttavia, läheisiä, ja kaikki ovat juhlatuulella! Käsi ja olkapää kipeytyvät jälleen kättelyistä ja taputuksista. Vitutuskin alkaa pikkuhiljaa hiipua, aurinkoa oli tilattu mutta tätä saatiin, tämän onneksi kaikki vieraat tuntuvat ymmärtävän.
Suburban Tribe kerää täyden teltan keikkansa ajaksi. Bändi keikkailee nykyään niin harvoin, että vetoa on pakko seurata tovin aikaa, vaikka kiire painaa päälle. Hyvä meininki! Vieraslista tuntuu olevan taas päin persettä, kutsuja radiopuhelimeen tulee koko ajan, kun nimiä ei löydy listalta. Ensi vuonna täytyy rauhoittaa nimilista jo viikkoja aikaisemmin, viime hetken lisäykset ovat aina vaikeita.
Takahuone alueella kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Enkä sisustus on hieman karumpi, kuin edellisinä vuosina. Mutta kun satelee, niin eipä telttojen ulkopuolisella karnevaali krääsällä ole paljoakaan merkitystä. Tosin työmaakopit olisivat ehkä toimineet paremmin tässä kelissä, teltat ovat aika koleita, lämppäreistä huolimatta. COF on pääesiintyjän oikeudella vaatinut omaa aluetta lavan takaa, jossa on myös erityismääräyksiä ja valvontaa. Tästä syystä lavan taka-alue on jaettu tänä iltana kahtia.
Valkonaamaisia, mustiin pukeutuneita hahmoja kulkeutuu alueelle. COF fanit ovat siis uskaltautuneet paikalle myös näin hyytävässä kelissä, hyvä niin. Maj Karma vetää takuuvarmaa settiä päälavalla, yksi promoottorin lempibändejä tälle illalle. Reino & The Rhinos menee kiireiden takia täysin ohi, ikävä kyllä. Mutta kuulostaa hyvälle, ainakin teltan ulkopuolelle.
Vaeltelua alueella ja tuttujen tapaamista. Jälleen monia kasvoja jo vuosien takaa, osa jopa lapsuuden kavereita, joita ei tapaa enää muualla kuin täällä, oman kylän Kivenlahti Rockissa. Eräs vanha ystävä katsoo kulkulupa passia ja kysyy - Oliko tuo VIP lippu kallis? - Halvalla lähti, alle puoli miljoonaa euroa.
Stam1nan aikana nähdään viikonlopun ensimmäinen pitti. Mutta muuten keikka on jotenkin tukkoinen, laulua ei aika ajoin kuulu juuri lainkaan. Porukkaa on paikalla ihan mukavasti, ehkä hieman alle 3000 henkeä. Jos vieraslistasekoilua ei oteta huomioon, kaikki on mennyt tuubiin, ihmeen vähän ylimääräistä säätöä. Lapko vetää teltassa, ja bändin tavaramerkkinä on jälleen loistava livesoundi. Tämä bändi ei vedä koskaan paskoilla soundeilla, miksaaja lienee asiastaan aika hyvin perillä.
COF astuu lavalle ja päivä viimeistä viedään. Matalat desibelirajat eivät tee tälle bändille oikeutta, mutta ihan ok veto. Jengiä on ehkä vähän alakanttiin, mitä odoteltiin, mutta tunnelma on silti kohdillaan.
Hieman ennen encorea fosseen lämmittelemään ja tsekkaamaan loppuillan meilit. Yksi valitus on tullut melusta, ei muuta merkittävää. Eräs asiakas kysyy, että pitääkö alueella olla aina yötä, vai saako sieltä lähteä kotiin nukkumaan päivien välissä? Samaa tasoa kuin yksi meili viime vuodelta, jossa eräs äiti ilmoitti 12-vuotiaan tyttärensä bändäriksi Kivenlahti Rockiin. Kun COF aloittaa viimeiset biisit, koko rekka alkaa täristä. Ilmeisesti loppuun tuutataan hieman reippaammin? Yksi sähkömiehistä istuu vieressä ja katsoo kelloa – Jos seuraavan 10 minuutin aikana ei mitään räjähdä, ollaan kuivilla. Lohduttava tieto.
Homma pulkassa, alue tyhjenee nopeasti. Tekniikan toimittaja tulee kertomaan, että pa-laitteiston ala-ääneteli bassot särkevät, ovat siis suomeksi sanottuna paskana. Vehkeet olivat hajonneet COF keikan encoren aikana. Bändin miksaaja on ilmeisesti vääntänyt matalat äänet kaakkoon ja rikkonut siten bassokaiuttimien kartiot. Toimittaja lupaa tutkia asiaa ja vaihtaa ne ennen Pikkukivirokkia, jos on tarvetta.
Osa jengistä on ollut selvästi liikkeellä liian vähissä vaatteissa, useita sinihuulisia ihmisiä näkyy poistumassa alueelta. Portilta tulee päivän kävijämäärä, hieman yli 3000, eli arvio osui oikeaan. Mutta kävijätavoitteesta jäätiin, myös aluemyynti oli ollut vaisumpaa kuin viime vuonna. Toisin sanoen haiskahtaa vahvasti tappiolliselle päivälle. Mutta taistelu jatkuu jo huomenna, nyt ei ole aikaa jäädä voivottelemaan sen enempää. Käydään pikaisesti läpi päivän kulku, epäkohtia ei juuri ilmennyt.
Vartti.fi soittaa väliaika haastattelun hieman ennen puoltayötä. –Kävijä tavoitteesta jäätiin hieman, keli perseestä, muuten ei ihmeitä. Muutama riistaviinanaukku ja henkistä nollausta. Saunalla on hiljaista, käydään ottamassa pikaiset löylyt ja uinnit jääkylmässä merivedessä. Tulee tekstiviesti, osa COFin jäsenistä on viety tutustumaan Kivenlahden paikalliseen yöelämään, solisti on huoneessa nukkumassa ja kiertuemanageri hotelilla vahdissa. Nyt on siis hyvä aika käydä muutamaksi tunniksi nukkumaan.
LAUANTAI
Aamuyöstä jatkuvaa heräilyä, Fossessa riittää liikennettä läpi yön. Lopullinen herätys noin seitsemän aikoihin, kun vessan tyhjentäjät saapuvat. Tuttu lauantairutiini siis. Fosse on yön jäljiltä todellinen sikolätti, paskaa on joka puolella niin paljon, ettei mahdu enää liikkumaan. Siivoustalkoot on pakko löydä pystyyn. Päivä on hieman eilistä parempi, vilu on, mutta ei enää sada. Alueen siivoilua ja järjestelyä, Pikkukivirokin alkuun on aikaa enää reilut kaksi tuntia.
Eräs talkoolainen istuu fossen portailla ja juo riistaviinaa. Ilta on ilmeisesti hieman venähtänyt? Aika pian selviää, että ei pelkästään ilta ole venähtänyt, kyllä aamukin on mennyt samoissa merkeissä, työteosta ei varmuudella tule tänään mitään. Turvallisuuspäällikkö vapauttaa henkilön työtehtävistään. Kaikki tapahtuu sovussa, ranneke jätetään käteen ja toivotetaan tervetulleeksi takaisin asiakkaana, muutaman tunnin unien jälkeen.
Pikkukiven tuottaja ja juontaja saapuu paikalle. Jytäjyrsijät ovat kysyneet aamulla, että onhan heille alueella varmasti rumpusetti odottamassa? Mitä helvettiä? No ei takuulla ole. Ja kun bändi saapuu paikalle, käy ilmi että heillä ei ole mitään muitakaan soittimia mukana. Ammattimeininkiä. Onneksi Herra Heinämäen kokeneet muusikot ymmärtävät tilanteen ja antavat omat soittimensa lainaan. Pikkukivi alkaa aikataulun mukaisesti.
Jengiä ehkä täälläkin hieman viime vuotta vähemmän, mutta hieno tapahtuma, kerta kaikkiaan. Jälleen kymmenittäin ystäviä ja tuttavia paikalla, nyt perheineen. Arviolta noin 2500 kävijää, mikä on ihan ok määrä tähän säätilaan. Vartin nettisivuilla oli lukenut, että yhtä kylmä keli on ollut vain kerran aikaisemmin 65 vuoden aikana tänä viikonloppuna.
Pikkukiven jälkeen kotikäynti. Suihku, puhtaat vaatteet, vartti unta ja takaisin alueelle. Lämpöä on +8 ja vettä tihuttaa hieman. Tälle päivälle on sovittu aika paljon erilaisia tapaamisia, joten täytyy tsekata aikataulut kuntoon. Portit avataan parahiksi. Maija Vilkkumaa aloittaa hienolla setillä, ja kevyessä kesämekossaan Maija on suorastaan häikäisevä. Jengiä tulee heti alkuun jo melko hyvin, 2000 menee rikki ensimmäisen tunnin aikana.
Kylmä on, mutta fiilis on kohdillaan. Jengiä näyttäisi tulevan tuvan täydeltä, se lämmittää mieltä. Festarit.org haastis Fossessa. Homma karkaa turhan lennokkaaksi, etenkin kun se julkaistaan pilkulleen niin kuin tuli sanottua, kirjakieli on kaukana tästä. Mutta kaikessa korniudessaankin se kuvastaa kuitenkin aika hyvin sen hetken fiiliksiä. Haastattelun aikana katsotaan toimittajan kanssa ikkunasta, kun Diablon aikana pitti pyörii päälavan edessä. Samaan aikaan Kotiteollisuuden bussi peruuttelee alueelle.
Juorut.com (mikä se on?) haastattelu. Ei kauheasti muistikuvia, jotain videokuvaa taidettiin ottaa, toivottavasti sitä ei kuitenkaan ikinä julkaista, koskaan missään.
Happoradion aikaan teltta meinaa revetä. Jengiä on aivan perkeleesti, aidat kaatuilevat ja teltan seinät pullistelevat. Hieno meininki! Yksi valokuvaajista kertoo, että jollekin Seiskan toimittajista on myönnetty artistipassi ja hän kuvaa artistialueella. Kysellään, että kuka perkele sellaisenkin on mennyt myöntämään? Nyt hävettää.
Viikon väsy alkaa jo hieman painamaan jaloissa ja muutenkin on jotenkin epätodellinen olo. Toisaalta olo on keskittynyt ja rauhallinen, mutta toisaalta tuntuu, että homma on kuin unta ja tätä koko touhua tarkastelee vain ulkopuolisena hahmona. Tai ehkä kuuppa on vain sekoamassa? Pitäisiköhän nukkua välillä?
Tulee päivän toinen talkooväkeen kuuluvan henkilön vapauttaminen tehtävistään, nämä ovat aina ikäviä juttuja. Etenkin tämä, mutta se siitä. Talkooväen taukopaikalle on juuri saatu ruokatäydennystä, eksytään siis parahiksi paikalle. Talkooväen paidat ovat loppuneet kesken, myös ruuan riittävyydestä on tullut napinaa. Päätetään jatkossa toimittaa tuplasatsit ruokaa kerralla, niin ei tarvitse odotella turhaan. Promoottori jättää nyt tämän aterian väliin kohteliaisuussyistä.
Takahuoneessa on leppoisa tunnelma. Kotiteollisuus on juuri astumassa lavalle, solisti on yhtä hymyä. Backyard Babies on myös saatu mestoille, kohtalaisen rokkarin näköisiä jätkiä. Apulannan tekniikka saapuu, näyttäisi että saadaan kaikki bändit aikataulun mukaan lauteille.
Kotiteollisuuden aikaan jengiä on perkeleesti. Jostain alueelle pulpahtaa monta sataa henkeä, juuri kun bändi aloittaa. Tämä sama ilmiö toistui myös viime vuonna, bändillä lienee suurehko joukko faneja joka tulevat tsekkaamaan vain KT vedon ja häipyvät sitten paikalta. Hynynen ja Hongisto vetävät setin alkupuolella nopean suudelman lavalla. Kieli ei tainnut olla mukana, ehkä yleisö hieman ujostutti miehiä. Mutta helvetin hieno meininki, bändikin kuulostaa tiukalta.
Kiertelyä alueella ja tuttavien kanssa seurustelua, nyt uskaltaa ottaa jo oluenkin. Jengi on helvetin hyvällä tuulella. Porukkaa on todella hyvin, varmaankin jo yli 4000 henkeä. Paikallinen suuruus Kuukoirat on tutulla lauantai-illan paikallaan ja meininki jälleen sen mukaista.
BYB lopettelee hyvää settiään päälavalla, vippi on ihan turvoksissa porukkaa. Muutamat kitisevät vipin juomien hinnoista, ne kun ovat tänä vuonna samaa tasoa muun alueen kanssa. Luvataan harkita tilanteen muuttamista sitten, kun on taas varaa. Nyt ei ole.
Apulannan aikana täytyy linnoittautua miksauskopin kylkeen keikkaa katsomaan. Se onkin alusta loppuun yhtä juhlaa, viikonlopun paras veto tähän saakka, ehdottomasti. Juuri kun bändi aloittaa, sysimustat pilvet rakoilevat ja aurinko alkaa paistamaan. Uskomatonta. Päinvastainen ilmiö toistuu, kun bändi lopettaa. Aurinko painuu pilvien taakse juuri keikan loputtua. Ja tämä ei ollut tokikaan ensimmäinen kerta, kun Apulannan kohdalla näin käy. Jotain mystistä tässä kyllä on. Keikan jälkeen täytyy käydä kättelemässä bändi ja kiittämässä keikasta sekä auringosta.
Päivän virallinen osuus alkaa olla pulkassa, ydinjoukon kokoontuminen Fosseen. Käydään nopeasti läpi päivän anti, 4500 kävijää. Ei paha. Ei suurempia ongelmia parin talkoolaisen lisäksi. Nyt maistuisi sauna, ja ehkä muutama olut. Huomenna kun on aamupäivä vapaata.
Saunalla on melko hulvaton tunnelma, alastomuus yhdistää. Saunotaan ja lillutaan kuumassa vesipaljussa. Riistaviinaa ja fisua on tarjolla paljussa riittävästi, tupakointikin onnistuu, jos on tarkkana. Varsin rentouttavaa toimintaa. Valokuvaaja nousee paljusta ja astuu paljun kannen päälle, joka on nostettu rantahietikolle helpottamaan sinne nousua. Mies liukastuu märän kannen päällä ja putoaa perseelleen, nousee ylös ja kaatuu välittömästi mahalleen, liukuu kyljellään kantta pitkin alas, päätyen lopulta rantahietikolle selälleen. – Kyllä se tästä.
Saunan jälkeen istuskellaan Fossessa ja jauhetaan paskaa. Se verran on askarreltu alkoholin kanssa, että juttua piisaa. Jossain vaiheessa joku huomioi harvinaisen valoilmiön nousemassa taivaanrannassa, aurinko perkele! Eipä ole liiemmin näkynyt tämän vuoden rockissa. Kello lienee viiden paikkeilla, hetkeksi silmät kiinni.
SUNNUNTAI
Herätys tulee kello 8 maissa, kun turvallisuuspäällikön puhelin soi. Pelastuslaitoksen päivystäjä kyselee D-A-D:n pyroiden perään, niille kun ei vieläkään ole virallista lupaa. Eipä kyllä ole mitään tietoa siitäkään, ovatko ne ylipäätään tulossa. Mutta sovitaan, että päivystäjä tulee tarkistamaan lavan joka tapauksessa.
Nyt on hieman epävarma olo. Väsyttää, vaikka on sentään tullut torkahdettua pari tuntia istualtaan, tosin avattu kaljatölkki on vieläkin puoliksi juotuna kädessä. Pyörryttää ja närästää. Edellinen ruokailu taisi olla perjantain puolella, eli yli vuorokausi on mennyt kokonaan syömättä. Joka paikkaa kolottaa, jalat ovat aivan soseena. - Viinasta tämä kaikki johtuu, luulisin näin, kuuluu asiantuntijan kommentti. Riistaviina kyllä maistuu vahvasti suussa, ja taitaa se vähän haista uloskin päin. Jos sitä alkaisi nyt käyttää partavetenä, kukaan ei varmaan huomaisi mitään.
Yhdeksän jälkeen alueelle peruuttaa ulkomaan kilvissä oleva rekka. D-A-D:n tekniikka saapuu. Tavaraa on aivan perkeleesti. Päälavan tekniikan porukka seuraa rekan purkua huolestunein ilmein. Jo nyt tuntuu olevan täysin selvää, että tunnin vaihto-aika ei tule riittämään tämän kaiken rakentamiseen. Suurin ongelma tulee olemaan lähes koko takaseinän kokoinen valorakennelma, jonka asentaminen pitäisi ratkaista. Mutta eiköhän tämäkin tästä, kun ammattimiehet ovat kehissä.
Poliisipartio käy aamukierroksella alueella. Ydinjoukko puhallutetaan, heidän omasta pyynnöstään. Nollia ei puhalla kukaan. Rakennuspäällikkö vetää pohjat, hönkien lähes kaksi promillea. Mutta hänelle onkin hommia vasta huomenna, onneksi. Hieman siivoilua alueella ja odottelua, että alkometri antaisi armoa. Hieman yhdentoista jälkeen viisari ei enää värähdä, joten kotikäynti onnistuu viimein. Pisut, pesut ja pienet unet.
Hieman ennen kahta takaisin alueelle, Egorippi vetää jo settiään. Aurinko pilkistelee pilvien lomasta mutta hieman on koleaa. Mutta keli on suorastaan loistava, jos sitä verrataan perjantain vastaavaan. Porukkaa on mukavasti, monia uusia naamoja tulee vastaan. Osa jengistä on selkeästi saapunut vasta tänään mestoille. Tunnelma on erittäin hyvä, hengailua bäkkärillä ja seurustelua.
Amorphis lopettelee juuri hienoa settiään päälavalla, listaykkösen varmalla otteella. Saunalla on tuttu meininki, paljon iloisia ja alastomia ihmisiä. Olo on rauhallinen, mutta väsy meinaa hieman painaa. Nyt olisi pakko päästä hetkeksi fosseen huilaamaan. Nukkumisesta ei tule kuitenkaan mitään, jatkuvaa häslinkiä koko ajan. Puhelin soi ja tekstareita pukkaa, kova säätö joka suuntaan. Kuopiorock soittelee ja ehdottaa tapaamista. Siitäkään ei tule mitään, sen verran monta asiaa on nyt kesken.
Bäkkärijuomat ovat kuulemma vähissä, kaikille bändeille ei enää riitä riderin mukaista satsia, jos täydennystä ei haeta. Joku bändi on siis juonut yli oman kiintiön, ja perjantaina ei takahuoneessa kuulemma ollut mitään kontrollia, kaikki saivat juoda oman mielensä mukaan. Ei siis ihme, että liemi on vähissä. Miedot saadaan kuitenkin helposti järjestettyä, mutta tiukka viina tekee näin sunnuntaina tiukkaa, kuinkas muuten. Riistaviina pulloja on baarin puolella kymmenittäin, ne onneksi kelpaavat tähän hätään. Lopulta uni voittaa hetkeksi, pieni torkahdus tulee todellakin tarpeeseen.
Don Johnson vetää juuri settiään. Helvetin hienon näköistä, kun muutama tuhat ihmistä on solistin talutusnuorassa, yleisömeri velloo edes takaisin. Sunnuntain parasta antia tähän saakka, ehdottomasti.
Osa talkooporukkaa suunnittelee jo kovaa vauhtia illan henkilökunnan bileitä, ne ovat olleet aikaisempina vuosina kyllä katsastamisen arvoiset. Promoottorille on tiedossa siltamainosten ja kylttien poistoa koko loppuillaksi ja alkuyöksi, joten hän ei auton rattiin aikovana oikein jaksa asiasta innostua, ainakaan vielä. Joensuun aikana teltassa on aika vähänlaisesti porukkaa, sama oli kuulemma ollut Maritta Kuulankin kohdalla. Ne kyllä olivatkin meidän tämän päivän selkeästi marginaaleimmat vedot, mutta sääli sinänsä.
Von Hertzenien vaihdon aikana tekniikalla alkaa olla päivän hikisimmät paikat. Takalinjaa tuodaan hieman eteenpäin, jotta taustalakanan taakse saadaan työskentelytila D-A-D:n backlinelle. Sitä onkin joka helvetin paikka täynnä, mitenköhän aika riittää tähän kaikkeen? Kun VHB setti alkaa, D-A-D kamoja aletaan kasaamaan lavalle lakanan suojissa, siellä hikoillaan nyt oikein tosissaan kelloa vastaan.
Von Hertzenit vetävät hyvää settiä, vaikka hurmokseen asti tunnelma ei ehkä nousekaan. Mutta sopii sunnuntain alkuiltaan erinomaisen hyvin. Jukkapoika puolestaan räjäyttää pankin teltan puolella, helvetin hieno tunnelma! Ja lähes täysi teltta todistamassa tätä herkkupalaa. Jengiä on ehkä hieman enemmän kuin perjantaina, 3500 saattaa mennä tänään rikki.
Päivän ja samalla koko viikonlopun kliimaksi alkaa olla käsillä. Kello lyö 21, mutta päälavalla ei tapahdu vielä mitään. Mitä helvettiä? Lupa loppuu klo 22, joten nyt olisi syytä aloittaa, perkele!
Lopulta viittä yli bändi pääsee aloittamaan, kivi putoaa harteilta. Kansa saa mitä oli tullut katsomaan, helvetin hyvä keikka, hyvä show ja hieno päätös tapahtumalle!
D-A-D lopetettua on aika hyvä fiilis. Keli oli mitä oli, mutta kaikki toimi vähintäänkin tyydyttävästi. Alue tyhjenee verkalleen, loppukättelyt vieraille, joista osa on sitkeästi ollut mestoilla kaikki kolme päivää.
Kuhina alkaa sauna-osastolla, bileiden pystytys on nyt suurella osalla talkooväkeä asia numero 1. Ja niin pitää ollakin, he ovat juhlansa todellakin ansainneet. Päivä, tai pikemminkin ilta, jatkuu Vartin haastattelulla sekä nopealla kotikäynnillä. Sitten auton rattiin ja kotiseutukierrokselle. Kaikki banderollit ja kyltit on poistettava ennen aamua. Kello lienee jotain kahden maissa aamu-yöllä, kun vihdoin paluu kentälle.
Sauna-alueella henkilökunnan bileet ovat täydessä käynnissä, lievästi ilmaistuna.
Päälavan stagemanager istuu rantahiekalla takki savuten. Mies taputtelee loput lieskat sammuksiin –Vedin kuperkeikalla tuosta nuotion läpi. Asia selvä. Eräs naispuolinen työtekijä istuu toisen nuotion äärellä ja kaataa riistaviinaa pullosta suuhun. Ilmeisesti ryyppy on kuitenkin liian pitkä, koska suurin osa viinasta valuu leukaa ja kaulaa pitkin rintojen väliin, ja sitä kautta suoraan paidan kauluksesta sisään. Lopulta hän horjahtaa selälleen kesken huikan, pullo putoaa kädestä ja jää pulppuamaan avoimena hietikolle. Alkoholin väärinkäyttöä.
Eräs artistin näköinen kaveri päättää esiintyä. Hän nousee tomerana pystyyn ottaakseen kitaran ulos kotelosta. Samalla hetkellä tukijalka kuitenkin pettää ja hän putoaa muutaman harha-askeleen jälkeen perseelleen suoraan nuotioon. Ystävällinen naishenkilö rientää nopeasti auttamaan, ikäväkseen vain hänkin menettää tasapainonsa ja rojahtaa mahalleen suoraan kitaristin päälle. Pari vaihtaa muutamat suudelmat, ensi treffien kunniaksi.
Toinen nuoripari lempii sylikkäin saunateltan ulkopuolella. Vaatteiden riisuminen tuntuu tuottavan ongelmia, ilmeisesti myös kylmyys hieman haittaa suoritusta. Paljaita naisten takapuolia ja rintoja vilahtelee joka puolella, kun naiset kirmaavat uimaan ja takaisin. Meno on varsin vapautunutta. Vanhan miehen pulssi alkaa nousta, välillä on jo pakko katsella hieman toisaalle.
Saunateltta on täynnä porukkaa, osa on saunomassa, osa nuokkuu sisällä vaatteet päällä, osa on jo untenmailla. Joku naisista ilmoittaa, että nyt on promoottorin aika lähteä naisten kanssa saunaan. Itsesuojeluvaisto ottaa ohjat käsiin ja pakottaa lähtemään kiireen vilkkaa karkuun. Perheellinen mies, selvin päin ja täysin väärässä paikassa. Autossa tulee jo hieman katumamieli, nyt jää kyllä hyvät bileet väliin. Raittiina olo on joskus raskasta.
MAANANTAI
Länsiväylän puhelin haastis. Kysymykseen, että järjestetäänkö Kivenlahti Rock ensi vuonna ei pysty vielä vastaamaan, täytyy ensin laskea tämän vuoden saldo. Sitten kiireen vilkkaa alueelle. Purku on jo hyvässä vauhdissa, jälleen joka puolella pörisee tai piippaa jonkin ajoneuvo. Teltat ja lava häviävät nopeasti.
Yksi sähkömiehistä tulee vastaan rannan suunnalta. Mies on kuin kasa valkoista hyytelöä, käveleminen ja puhe ovat katkonaisia. Tupakka syttyy neljännellä yrittämällä. Hän viittoilee käsillään hermostuneen oloisesti saunan suuntaan.
Telttasaunan ympäristö ja ranta ovat lohduttoman näköisiä. Alue on kuin Normandian maihinnousun jäljiltä, raatoja makaa joka puolella. Osa makaa liikkumatta, osa kiemurtelee ja voihkii tuskissaan hietikolla. Pulloja ja muuta roinaa on koko ranta täynnä, useita nuotion jämiä savuaa siellä täällä. Lokit syövät oksennuksen jäänteitä rantavedestä.
Sauna on täynnä nukkuvaa porukkaa, paljaat naisen pakarat pilkottavat lauteiden alta. Pakaroiden välissä näkyy jokin, mitä en nyt viitsi tähän kirjoittaa.
Pukuhuoneteltalla on kaiketi räjähtänyt pommi. Sekasotku on melkoinen. Lattia, penkit, rantahietikko, kaikki täynnä alusvaatteita ja muuta roinaa. Kymmenittäin pikkuhousuja, stringejä, rintaliivejä, kondomeita, tamppooneja, likaisia miesten kalsareita, avaimia, sytkäreitä, t-paitoja, huppareita. Siis kaikkea, mitä nyt ihminen voi päällään tai sisällään kantaa. Puoliksi juotuja alkoholipulloja ja tölkkejä on miljoona. Paljun vesi on jäähtynyt ja pinnalle on muodostunut sian ihraa muistuttava kalvo, ilmeisesti hiestä ja muista eritteistä. Täytyykin ensi kesänä hakea saunamajurin hommaa, täällä tuntuu olevan selkeä tekemisen meininki.
Keli on muuttunut, purkusää on mitä mainioin. Ja yllätys, yllätys, hellettä ilmassa! Toivottavasti näin on myös ensi kesän Kivenlahti Rockissa, nähdään siellä!
-jem-
