KIVENLAHTI ROCKIN VIIKKO 2009

ESIPUHE

Viime kesäinen Kivenlahti Rock oli ensi kertaa kolmipäiväinen, samalla se oli lyhyen historiansa ehdottomasti haastavin tuotannon osalta, eikä vähiten kelien johdosta. Tähän on kirjattu promoottorin muistikuvia tuon puolentoista viikon ajalta. Merkinnät ovat yksittäisen henkilön havaintoja, niin kuin ne ovat mieleen piirtyneet. Tämä on veitikoille, ei tosikoille!

SUNNUNTAI

Viimeinen vapaapäivä ennen parin viikon rutistusta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöä karvan alle +30 astetta, alkaa olemaan festivaalikelit kohdillaan! Tai sitten ei. Festivaalipäällikkö soittaa ja kysyy kommenttia loppuviikon säätiedotukseen. Kuulemma näyttä aika synkältä ja keli olisi viilenemässä. Asiaan tulee vahvistusta illalla Pekka Poudan ennusteen myötä. Ei kyllä hyvältä vaikuta.

MAANANTAI

Yö on ollut levoton, kaikki mahdolliset sääennusteet on tullut koluttua yön aikana läpi. Forecan sääennuste aamulla on yhtä lohduton kuin iltauutistenkin, 5 vrk ennuste ulottuu perjantaille ja Espoon kohdalla on tylyt merkinnät. +4, sysimustat pilvet ja kolme sadepisaraa. Ei saatana..

Hieman yhdeksän jälkeen aamulla tapahtuma-alueelle, jossa on jo täysi rähinä päällä. Ensimmäiset lava- ja telttakuormat ovat jo paikalla, joka puolella pörisee tai piippaa joku työkone. Suurin osa talkooväestä on myös saapunut paikalle, mitä voidaan pitää hyvä merkkinä. Joskus kun pupu saattaa mennä pöksyyn viime hetkillä. Keli on mitä mainioin, tuuli viilentää mukavasti helteistä ilmaa.

Rakennuspäällikkö lupaa alueen valmistuvan torstaina klo 17 mennessä, kuten on suunniteltu, olipa keli mikä hyvänsä. Hyvä niin. Iltapäivä menee juoksevien asioiden kanssa, banderollien haku yhteistyökumppaneilta, loput aikataulut ja ruoka- sekä drinkkiliput painosta, viimeisten lippujen postittamista jne.

Ilta koneella sähköpostien parissa. Ennakkolippuja on mennyt edelleen hyvin ja jos viime vuoden kaltainen loppuryntäys tulee, kaikki näyttää hyvältä. Sääennuste on Iltasanomien netissä jo parempi, perjantai +14 C. Sadetta on luvattu kaikissa ennusteissa, joten siltä tuskin vältytään viikonlopun aikana.

TIISTAI

Aamulla käynti kentällä, kaikki näyttää hyvältä. Aitaa nousee nopealla tahdilla ja suurin osa teltoista on jo paikallaan. Uusi Fostersin tapahtumateltta on todella komea, ihan timantti! Muutenkin alue vaikuttaa edelliseen vuoteen verrattuna toimivammalta, mutta katsellaan kunhan kaikki saadaan paikalleen.

Päivä meneekin sitten oikeissa töissä, illalla käynti jälleen alueella. Lava on jo pystyssä, sen koko on kasvanut melkoisesti viime vuodesta. Eiköhän ne ulkomaan tähdetkin siihen nyt mahdu.

Koneella menee yli puolenyön. Hotellilta tulee tieto, että Cradle of Filthin toiveet on nyt huomioitu ja kaikki siltä osin kunnossa. Vieraslistan päivitystä ja informaation jakamista, pari netti haastista, normimeininkiä.

D-A-D tekniikan kanssa on edelleen epäselvyyttä. Käytössä on vain 2005 klubirideri, jossa on helvetillinen valohässäkkä ja hieman pyroota mukana. Mutta mikään taho ei oikein tunnut tietävän, millä kalustolla bändi on tulossa.

KESKIVIIKKO

Fostersin rekka on saapunut alueelle. Tämä toiminee jälleen ydinjoukon toimistona ja pakopaikkana kokotapahtuman ajan. Myös kaikki haastattelut on nyt sovittu sinne. Rekka yritti toimia myös 2008 mediakeskuksena, mutta siitä ei tullut mitään, homma lähti ihan lapasesta.

Alue alkaa hahmottua. Vessat ovat paikalla, aidat pääosin pystyssä ja lava valmis. Sähköt on taas laskettu päin persettä, yksi suuri aggregaatti ei riitä mihinkään. Muutenkin hommataan ja säädetään kaikkea, mitä on laskettu tai arvioitu pieleen. Mutta näinhän se on joka vuosi mennyt aikaisemminkin.

Sää on selvästi viilenemässä, tummat pilvet lähestyvät ja tuuli yltyy. Ennuste yltää nyt jo sunnuntaille, koleaa on luvassa mutta aurinkokin saattaa näyttäytyä. Perjantain osalta kyllä näyttää surkealta, riistaviinaa ja pilkkihaalarit on syytä varata lämmikkeeksi.

Ennen puoltapäivää Metro FM haastis. COF rideri kiinnostaa, bändi maine kun on varsin oikukas. Haastatteluun siitä ei tietoja heru, mutta tähän voisi todeta esimerkiksi, että sopimus kaikkine liitteineen on 15 sivua pitkä ja siinä on varsin tiukkoja kohtia alkoholipolitiikan suhteen.

Illalla yllättäen koneella. Vartti tarjoaa sadeviittoja jaettavaksi yleisölle, ”jos sataa”. Nämä otetaan ilolla vastaan. Ennakkomyynti on hidastunut iltapäivästä alkaen, varsinkin perjantain osalta myynti on hidastunut merkittävästi. Lauantai tosin näyttää aika hyvältä, saattaa jopa mennä loppuun. Bändien kuljetuksien suunnittelu on nyt saatu päätökseen ja viimeiset versiot lähtevät kuskeille, tai hoasteille, kuten suuressa maailmassa sanotaan. Kyytejä tulee kaikkiaan yli 40 kappaletta, eli kiirettä pitää. Ensimmäiset Filtin jäsenet saapuvat jo huomenna Suomeen, homma alkaa tiivistymää.

Uni ei tahdo tulla. Kroppa käy täysin ylikierroksilla, käytännön asiat pyörivät mielessä. Kone pitää avata monta kertaa, ja tsekata miljoonia pikku-asioita. Sääennusteen suhteen parhaat lukemat tulevat Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, joten meistä tulee välittömästi parhaat kaverit. Myötätuulirockin porukalta tulee viesti, ovat tulossa ”aurinkoiseen Kivenlahteen”. Sitä sopii toivoa. Jos ei tietäisi lähettäjää mukavaksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, viestin voisi tulkita jopa vittuiluksi. Tuplaviski ja hieman nikotiinivalmisteita, niin uni vihdoin tulee.

TORSTAI

Hillittömiä painajaisia koko yö. Kivenlahti Rock – The Horror Movie - pyörii taukoamatta. Tästä on olemassa kaksi versiota, joista on ollut useita näytöksiä kevään aikana. Yhdessä versiossa festivaalit ovat käynnissä ja jengiäkin on jonkin verran paikalla, mutta tapahtuma on aina ihan väärään aikaan. Yhtenä yönä festivaalit olivat käynnissä Ala-Kivenlahden edustalla, meren jäällä, keskellä talvea, eikä meillä ollut mitään valmiina. Bändit soittivat lumikinosten päällä, pipot päässä. Toinen versio on täysin tyhjä kenttä, ei ketään paikalla, nolla ihmistä. Tätä versiota esitettiin viime yönä.

Lämpötila on +8 C ja vettä sataa. Osalle talkooväkeä on käyty hommaamassa sadeasuja muuta lämmintä vaatetta. Fostersin rekkaan laitetaan kaikki lämmöt päälle, mutta kylmä on silti. Pari sähköpatteria lisäksi, niin alkaa jotenkuten tarkenemaan. Alue on periaatteessa valmis, mutta viimeistelyhommia on kesken joka puolella. Takahuonetelttojen sisustus on ihan vaiheessa, aika karulta vielä näyttää. Viime kesänä haettiin tuulettimia, nyt haalitaan kasaan lämmittimiä.

Ylen puhelin haastis. Kysellään kovasti lipunmyynnin tilannetta, kun sääennuste on ”aika huono”. Pokka pitää, - Eipä ole juurikaan vaikuttanut. Todellisuus on kuitenkin toinen, vitutus meinaa iskeä. Vettä tulee kuin esterin perseestä, mittari näyttää +6 C varjossa. Lämpötila on laskenut reilussa parissa vuorokaudessa 24 astetta. Riistaviina pullo aukeaa oikein vingahtaen, korkista menee kierteet rikki. Elämä on kovaa, ja sitten sitä kuolee.

The Voicen puhelin haastis. Puhutaan kivenlahtelaisuudesta ja talkooväen merkityksestä, kumpaakaan ei voi väheksyä. Illan hämärtyessä Fosseen kasaantuu ydinjoukkoa, otetaan hieman lämmikettä ja käydään läpi check –listaa. Se on todella pitkä, vaikka päällisin puolin näyttääkin jo hyvältä.

Rakennuspäällikkö tulee pitämään taukoa sisälle, päällä on shortsit ja t-paita. Mies on kuin uitettu koira, vähistä vaatteista valuu vettä norona, huulet ovat aivan siniset. Juuri kun hän saa perseen penkkiin, tulee kutsu telttaporukalta – Johan tässä tulikin huilattua. Kello on jo reilusti yli puolen yön, taitaa tulla ensimmäinen yöpyminen Fossen sviitissä. Ennen nukahtamista tulee vielä tekstiviesti, että COF pääjoukko on saatu onnellisesti hotellille. Sitten tuutimaan.

PERJANTAI

Uni maittaisi, mutta tyyny on kova ja aivan helvetin kuuma. On vaikea nukkua. Toisaalta on ihan helvetin kylmä, mutta toisaalta naama ja maha ovat kuin tulessa. Pikkuhiljaa silmät raottuvat sen verran, että homma alkaa selvitä. Jossain vaiheessa aamuyötä promoottori on pudonnut lattialle, suoraan lämpöpatterin päälle. Tyynynä toimii siis lappeelleen kaatunut sähköpatteri, joka on täysillä. Vittu, mikä herätys.

Nukkuvaa porukkaa on paikalla tuvan täydeltä, turvallisuuspäällikkö pieraisee aamun avauksen, ylipäällikön oikeudella tietenkin. Paikalla on myös sähkömiehiä ja muuta rakennusporukkaa. Töitä on kuulemma paiskittu myöhään, yö on ollut kylmä mutta vähäluminen. Kaikki näyttää erittäin hyvältä tuotannon suhteen, portit aukeavat aikataulun mukaisesti. Pikavisiitti kotiin, siistiytymään ja vaatteiden vaihtoon. Auton ajotietokone varoittaa liukkaudesta, Suomen kesä näyttää parhaat puolensa.

Aamupäivä on yhtä juoksemista, kylttejä, banderolleja, tulosteita ja muuta säätöä. Pari puhelin haastattelua lennossa, ei ole kyllä mitään havaintoa mihin ne meni, joihinkin nettilehtiin ilmeisesti. Myös Vartti soittelee haastattelun nettisivuilleen. Koneelle on aamun aikana tullut viestejä jo kymmenittäin, vastaillaan pois. Lauantain liput ovat myyneet hyvin, muissa olisi petrattavaa. Perjantain myynti laahaa pahiten, mutta kun katsoo taivaalle, niin ei se toisaalta suuri ihme ole.

Kuopiorockin porukalta tulee viesti, uhkaavat ottaa pilkkihaalarit mukaan kun tulevat. Se onkin minimivarustus tässä kelissä. Muutenkin puhelin soi jatkuvasti ja viestejä tulee yhtenä kyrpänä. Vastailen kaikille kiltisti, nyt olosuhteet ovat sen verran kurjat, että ei ole varaa kiukutella. Jengiä on kuitenkin aika mukavasti parveilemassa lipunmyynnissä ja alueen ulkopuolella, kelistä huolimatta. Kai tänne siis joku sentään on tulossa..?

COF vetää tsekkiä. Helvetin hyvät soundit tulee olemaan, jälleen kerran. Tunnin päästä portit auki, mutta alue on aivan kaaoksessa, joka puolella on tavaraa ja epämääräisiä kasoja ties mitä skeidaa. Mutta täytyy ihailla talkooporukan työmoraalia. Kaikki paiskivat hommia ilman mitään napinoita, vaikka vettä on satanut jo lähes tauotta kaksi vuorokautta putkeen ja lämpötila pyörii nollan tietämissä. Etenkin kun osa jengistä on ollut hommissa jo maanantaista lähtien, ilman suurempia taukoja.

Mechandise soittaa Stadista, että missä vitussa niiden kyyti viipyy? Kyyti oli sovittu klo 12, mutta kello on kohta yksi ja ketään ei näy. Yksi on hotellilla, toinen lentokentällä. Aikataulu on siis kussut, mutta bändit ovat tässä nyt etusijalla. Pakutkin ovat kaikki ajossa, paitsi yksi, josta on mällätty keula paskaksi. Siispä tilataksi alle.

Ruokamyyntipaikalla on täysi kaaos päällä, niin kuin aina. Meidän organisaatiossa on jo kolmas vastuuhenkilö menossa neljän vuoden sisällä aluemyyntipaikkoihin, kellään ei hermo ole kestänyt kahta vuotta pidempään. Vaikea laji.

Portit auki. Tämä on promoottorille viikonlopun pahin hetki. Äkkiä fosseen piiloon ja riistaviina naukku eteen. Nyt jännittää, tuleeko jengiä? Vittu, keli on ihan perseestä, ei tänne ketään tule! Tuotantoporukkaa käy Fossessa kyselemässä niitä ja näitä, mutta nyt ei olla juttu tuulella.

Tekstiviestejä tulee siihen malliin, että on pakko pikkuhiljaa sosialisoitua. Ei muuta kuin tukka taakse ja taistoon. Sara vetää juuri päälavalla helvetin hyvää settiä. Jengiä valuu sisään tasaiseen tahtiin, vaikka kello on vasta hieman yli neljä. Vipissä on jengiä paljon, jopa yllättävän paljon. Ystäviä, tuttavia, läheisiä, ja kaikki ovat juhlatuulella! Käsi ja olkapää kipeytyvät jälleen kättelyistä ja taputuksista. Vitutuskin alkaa pikkuhiljaa hiipua, aurinkoa oli tilattu mutta tätä saatiin, tämän onneksi kaikki vieraat tuntuvat ymmärtävän.

Suburban Tribe kerää täyden teltan keikkansa ajaksi. Bändi keikkailee nykyään niin harvoin, että vetoa on pakko seurata tovin aikaa, vaikka kiire painaa päälle. Hyvä meininki! Vieraslista tuntuu olevan taas päin persettä, kutsuja radiopuhelimeen tulee koko ajan, kun nimiä ei löydy listalta. Ensi vuonna täytyy rauhoittaa nimilista jo viikkoja aikaisemmin, viime hetken lisäykset ovat aina vaikeita.

Takahuone alueella kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Enkä sisustus on hieman karumpi, kuin edellisinä vuosina. Mutta kun satelee, niin eipä telttojen ulkopuolisella karnevaali krääsällä ole paljoakaan merkitystä. Tosin työmaakopit olisivat ehkä toimineet paremmin tässä kelissä, teltat ovat aika koleita, lämppäreistä huolimatta. COF on pääesiintyjän oikeudella vaatinut omaa aluetta lavan takaa, jossa on myös erityismääräyksiä ja valvontaa. Tästä syystä lavan taka-alue on jaettu tänä iltana kahtia.

Valkonaamaisia, mustiin pukeutuneita hahmoja kulkeutuu alueelle. COF fanit ovat siis uskaltautuneet paikalle myös näin hyytävässä kelissä, hyvä niin. Maj Karma vetää takuuvarmaa settiä päälavalla, yksi promoottorin lempibändejä tälle illalle. Reino & The Rhinos menee kiireiden takia täysin ohi, ikävä kyllä. Mutta kuulostaa hyvälle, ainakin teltan ulkopuolelle.

Vaeltelua alueella ja tuttujen tapaamista. Jälleen monia kasvoja jo vuosien takaa, osa jopa lapsuuden kavereita, joita ei tapaa enää muualla kuin täällä, oman kylän Kivenlahti Rockissa. Eräs vanha ystävä katsoo kulkulupa passia ja kysyy - Oliko tuo VIP lippu kallis? - Halvalla lähti, alle puoli miljoonaa euroa.

Stam1nan aikana nähdään viikonlopun ensimmäinen pitti. Mutta muuten keikka on jotenkin tukkoinen, laulua ei aika ajoin kuulu juuri lainkaan. Porukkaa on paikalla ihan mukavasti, ehkä hieman alle 3000 henkeä. Jos vieraslistasekoilua ei oteta huomioon, kaikki on mennyt tuubiin, ihmeen vähän ylimääräistä säätöä. Lapko vetää teltassa, ja bändin tavaramerkkinä on jälleen loistava livesoundi. Tämä bändi ei vedä koskaan paskoilla soundeilla, miksaaja lienee asiastaan aika hyvin perillä.

COF astuu lavalle ja päivä viimeistä viedään. Matalat desibelirajat eivät tee tälle bändille oikeutta, mutta ihan ok veto. Jengiä on ehkä vähän alakanttiin, mitä odoteltiin, mutta tunnelma on silti kohdillaan.

Hieman ennen encorea fosseen lämmittelemään ja tsekkaamaan loppuillan meilit. Yksi valitus on tullut melusta, ei muuta merkittävää. Eräs asiakas kysyy, että pitääkö alueella olla aina yötä, vai saako sieltä lähteä kotiin nukkumaan päivien välissä? Samaa tasoa kuin yksi meili viime vuodelta, jossa eräs äiti ilmoitti 12-vuotiaan tyttärensä bändäriksi Kivenlahti Rockiin. Kun COF aloittaa viimeiset biisit, koko rekka alkaa täristä. Ilmeisesti loppuun tuutataan hieman reippaammin? Yksi sähkömiehistä istuu vieressä ja katsoo kelloa – Jos seuraavan 10 minuutin aikana ei mitään räjähdä, ollaan kuivilla. Lohduttava tieto.

Homma pulkassa, alue tyhjenee nopeasti. Tekniikan toimittaja tulee kertomaan, että pa-laitteiston ala-ääneteli bassot särkevät, ovat siis suomeksi sanottuna paskana. Vehkeet olivat hajonneet COF keikan encoren aikana. Bändin miksaaja on ilmeisesti vääntänyt matalat äänet kaakkoon ja rikkonut siten bassokaiuttimien kartiot. Toimittaja lupaa tutkia asiaa ja vaihtaa ne ennen Pikkukivirokkia, jos on tarvetta.

Osa jengistä on ollut selvästi liikkeellä liian vähissä vaatteissa, useita sinihuulisia ihmisiä näkyy poistumassa alueelta. Portilta tulee päivän kävijämäärä, hieman yli 3000, eli arvio osui oikeaan. Mutta kävijätavoitteesta jäätiin, myös aluemyynti oli ollut vaisumpaa kuin viime vuonna. Toisin sanoen haiskahtaa vahvasti tappiolliselle päivälle. Mutta taistelu jatkuu jo huomenna, nyt ei ole aikaa jäädä voivottelemaan sen enempää. Käydään pikaisesti läpi päivän kulku, epäkohtia ei juuri ilmennyt.

Vartti.fi soittaa väliaika haastattelun hieman ennen puoltayötä. –Kävijä tavoitteesta jäätiin hieman, keli perseestä, muuten ei ihmeitä. Muutama riistaviinanaukku ja henkistä nollausta. Saunalla on hiljaista, käydään ottamassa pikaiset löylyt ja uinnit jääkylmässä merivedessä. Tulee tekstiviesti, osa COFin jäsenistä on viety tutustumaan Kivenlahden paikalliseen yöelämään, solisti on huoneessa nukkumassa ja kiertuemanageri hotelilla vahdissa. Nyt on siis hyvä aika käydä muutamaksi tunniksi nukkumaan.

LAUANTAI

Aamuyöstä jatkuvaa heräilyä, Fossessa riittää liikennettä läpi yön. Lopullinen herätys noin seitsemän aikoihin, kun vessan tyhjentäjät saapuvat. Tuttu lauantairutiini siis. Fosse on yön jäljiltä todellinen sikolätti, paskaa on joka puolella niin paljon, ettei mahdu enää liikkumaan. Siivoustalkoot on pakko löydä pystyyn. Päivä on hieman eilistä parempi, vilu on, mutta ei enää sada. Alueen siivoilua ja järjestelyä, Pikkukivirokin alkuun on aikaa enää reilut kaksi tuntia.

Eräs talkoolainen istuu fossen portailla ja juo riistaviinaa. Ilta on ilmeisesti hieman venähtänyt? Aika pian selviää, että ei pelkästään ilta ole venähtänyt, kyllä aamukin on mennyt samoissa merkeissä, työteosta ei varmuudella tule tänään mitään. Turvallisuuspäällikkö vapauttaa henkilön työtehtävistään. Kaikki tapahtuu sovussa, ranneke jätetään käteen ja toivotetaan tervetulleeksi takaisin asiakkaana, muutaman tunnin unien jälkeen.

Pikkukiven tuottaja ja juontaja saapuu paikalle. Jytäjyrsijät ovat kysyneet aamulla, että onhan heille alueella varmasti rumpusetti odottamassa? Mitä helvettiä? No ei takuulla ole. Ja kun bändi saapuu paikalle, käy ilmi että heillä ei ole mitään muitakaan soittimia mukana. Ammattimeininkiä. Onneksi Herra Heinämäen kokeneet muusikot ymmärtävät tilanteen ja antavat omat soittimensa lainaan. Pikkukivi alkaa aikataulun mukaisesti.

Jengiä ehkä täälläkin hieman viime vuotta vähemmän, mutta hieno tapahtuma, kerta kaikkiaan. Jälleen kymmenittäin ystäviä ja tuttavia paikalla, nyt perheineen. Arviolta noin 2500 kävijää, mikä on ihan ok määrä tähän säätilaan. Vartin nettisivuilla oli lukenut, että yhtä kylmä keli on ollut vain kerran aikaisemmin 65 vuoden aikana tänä viikonloppuna.

Pikkukiven jälkeen kotikäynti. Suihku, puhtaat vaatteet, vartti unta ja takaisin alueelle. Lämpöä on +8 ja vettä tihuttaa hieman. Tälle päivälle on sovittu aika paljon erilaisia tapaamisia, joten täytyy tsekata aikataulut kuntoon. Portit avataan parahiksi. Maija Vilkkumaa aloittaa hienolla setillä, ja kevyessä kesämekossaan Maija on suorastaan häikäisevä. Jengiä tulee heti alkuun jo melko hyvin, 2000 menee rikki ensimmäisen tunnin aikana.

Kylmä on, mutta fiilis on kohdillaan. Jengiä näyttäisi tulevan tuvan täydeltä, se lämmittää mieltä. Festarit.org haastis Fossessa. Homma karkaa turhan lennokkaaksi, etenkin kun se julkaistaan pilkulleen niin kuin tuli sanottua, kirjakieli on kaukana tästä. Mutta kaikessa korniudessaankin se kuvastaa kuitenkin aika hyvin sen hetken fiiliksiä. Haastattelun aikana katsotaan toimittajan kanssa ikkunasta, kun Diablon aikana pitti pyörii päälavan edessä. Samaan aikaan Kotiteollisuuden bussi peruuttelee alueelle.

Juorut.com (mikä se on?) haastattelu. Ei kauheasti muistikuvia, jotain videokuvaa taidettiin ottaa, toivottavasti sitä ei kuitenkaan ikinä julkaista, koskaan missään.

Happoradion aikaan teltta meinaa revetä. Jengiä on aivan perkeleesti, aidat kaatuilevat ja teltan seinät pullistelevat. Hieno meininki! Yksi valokuvaajista kertoo, että jollekin Seiskan toimittajista on myönnetty artistipassi ja hän kuvaa artistialueella. Kysellään, että kuka perkele sellaisenkin on mennyt myöntämään? Nyt hävettää.

Viikon väsy alkaa jo hieman painamaan jaloissa ja muutenkin on jotenkin epätodellinen olo. Toisaalta olo on keskittynyt ja rauhallinen, mutta toisaalta tuntuu, että homma on kuin unta ja tätä koko touhua tarkastelee vain ulkopuolisena hahmona. Tai ehkä kuuppa on vain sekoamassa? Pitäisiköhän nukkua välillä?

Tulee päivän toinen talkooväkeen kuuluvan henkilön vapauttaminen tehtävistään, nämä ovat aina ikäviä juttuja. Etenkin tämä, mutta se siitä. Talkooväen taukopaikalle on juuri saatu ruokatäydennystä, eksytään siis parahiksi paikalle. Talkooväen paidat ovat loppuneet kesken, myös ruuan riittävyydestä on tullut napinaa. Päätetään jatkossa toimittaa tuplasatsit ruokaa kerralla, niin ei tarvitse odotella turhaan. Promoottori jättää nyt tämän aterian väliin kohteliaisuussyistä.

Takahuoneessa on leppoisa tunnelma. Kotiteollisuus on juuri astumassa lavalle, solisti on yhtä hymyä. Backyard Babies on myös saatu mestoille, kohtalaisen rokkarin näköisiä jätkiä. Apulannan tekniikka saapuu, näyttäisi että saadaan kaikki bändit aikataulun mukaan lauteille.

Kotiteollisuuden aikaan jengiä on perkeleesti. Jostain alueelle pulpahtaa monta sataa henkeä, juuri kun bändi aloittaa. Tämä sama ilmiö toistui myös viime vuonna, bändillä lienee suurehko joukko faneja joka tulevat tsekkaamaan vain KT vedon ja häipyvät sitten paikalta. Hynynen ja Hongisto vetävät setin alkupuolella nopean suudelman lavalla. Kieli ei tainnut olla mukana, ehkä yleisö hieman ujostutti miehiä. Mutta helvetin hieno meininki, bändikin kuulostaa tiukalta.

Kiertelyä alueella ja tuttavien kanssa seurustelua, nyt uskaltaa ottaa jo oluenkin. Jengi on helvetin hyvällä tuulella. Porukkaa on todella hyvin, varmaankin jo yli 4000 henkeä. Paikallinen suuruus Kuukoirat on tutulla lauantai-illan paikallaan ja meininki jälleen sen mukaista.

BYB lopettelee hyvää settiään päälavalla, vippi on ihan turvoksissa porukkaa. Muutamat kitisevät vipin juomien hinnoista, ne kun ovat tänä vuonna samaa tasoa muun alueen kanssa. Luvataan harkita tilanteen muuttamista sitten, kun on taas varaa. Nyt ei ole.

Apulannan aikana täytyy linnoittautua miksauskopin kylkeen keikkaa katsomaan. Se onkin alusta loppuun yhtä juhlaa, viikonlopun paras veto tähän saakka, ehdottomasti. Juuri kun bändi aloittaa, sysimustat pilvet rakoilevat ja aurinko alkaa paistamaan. Uskomatonta. Päinvastainen ilmiö toistuu, kun bändi lopettaa. Aurinko painuu pilvien taakse juuri keikan loputtua. Ja tämä ei ollut tokikaan ensimmäinen kerta, kun Apulannan kohdalla näin käy. Jotain mystistä tässä kyllä on. Keikan jälkeen täytyy käydä kättelemässä bändi ja kiittämässä keikasta sekä auringosta.

Päivän virallinen osuus alkaa olla pulkassa, ydinjoukon kokoontuminen Fosseen. Käydään nopeasti läpi päivän anti, 4500 kävijää. Ei paha. Ei suurempia ongelmia parin talkoolaisen lisäksi. Nyt maistuisi sauna, ja ehkä muutama olut. Huomenna kun on aamupäivä vapaata.

Saunalla on melko hulvaton tunnelma, alastomuus yhdistää. Saunotaan ja lillutaan kuumassa vesipaljussa. Riistaviinaa ja fisua on tarjolla paljussa riittävästi, tupakointikin onnistuu, jos on tarkkana. Varsin rentouttavaa toimintaa. Valokuvaaja nousee paljusta ja astuu paljun kannen päälle, joka on nostettu rantahietikolle helpottamaan sinne nousua. Mies liukastuu märän kannen päällä ja putoaa perseelleen, nousee ylös ja kaatuu välittömästi mahalleen, liukuu kyljellään kantta pitkin alas, päätyen lopulta rantahietikolle selälleen. – Kyllä se tästä.

Saunan jälkeen istuskellaan Fossessa ja jauhetaan paskaa. Se verran on askarreltu alkoholin kanssa, että juttua piisaa. Jossain vaiheessa joku huomioi harvinaisen valoilmiön nousemassa taivaanrannassa, aurinko perkele! Eipä ole liiemmin näkynyt tämän vuoden rockissa. Kello lienee viiden paikkeilla, hetkeksi silmät kiinni.

SUNNUNTAI

Herätys tulee kello 8 maissa, kun turvallisuuspäällikön puhelin soi. Pelastuslaitoksen päivystäjä kyselee D-A-D:n pyroiden perään, niille kun ei vieläkään ole virallista lupaa. Eipä kyllä ole mitään tietoa siitäkään, ovatko ne ylipäätään tulossa. Mutta sovitaan, että päivystäjä tulee tarkistamaan lavan joka tapauksessa.

Nyt on hieman epävarma olo. Väsyttää, vaikka on sentään tullut torkahdettua pari tuntia istualtaan, tosin avattu kaljatölkki on vieläkin puoliksi juotuna kädessä. Pyörryttää ja närästää. Edellinen ruokailu taisi olla perjantain puolella, eli yli vuorokausi on mennyt kokonaan syömättä. Joka paikkaa kolottaa, jalat ovat aivan soseena. - Viinasta tämä kaikki johtuu, luulisin näin, kuuluu asiantuntijan kommentti. Riistaviina kyllä maistuu vahvasti suussa, ja taitaa se vähän haista uloskin päin. Jos sitä alkaisi nyt käyttää partavetenä, kukaan ei varmaan huomaisi mitään.

Yhdeksän jälkeen alueelle peruuttaa ulkomaan kilvissä oleva rekka. D-A-D:n tekniikka saapuu. Tavaraa on aivan perkeleesti. Päälavan tekniikan porukka seuraa rekan purkua huolestunein ilmein. Jo nyt tuntuu olevan täysin selvää, että tunnin vaihto-aika ei tule riittämään tämän kaiken rakentamiseen. Suurin ongelma tulee olemaan lähes koko takaseinän kokoinen valorakennelma, jonka asentaminen pitäisi ratkaista. Mutta eiköhän tämäkin tästä, kun ammattimiehet ovat kehissä.

Poliisipartio käy aamukierroksella alueella. Ydinjoukko puhallutetaan, heidän omasta pyynnöstään. Nollia ei puhalla kukaan. Rakennuspäällikkö vetää pohjat, hönkien lähes kaksi promillea. Mutta hänelle onkin hommia vasta huomenna, onneksi. Hieman siivoilua alueella ja odottelua, että alkometri antaisi armoa. Hieman yhdentoista jälkeen viisari ei enää värähdä, joten kotikäynti onnistuu viimein. Pisut, pesut ja pienet unet.

Hieman ennen kahta takaisin alueelle, Egorippi vetää jo settiään. Aurinko pilkistelee pilvien lomasta mutta hieman on koleaa. Mutta keli on suorastaan loistava, jos sitä verrataan perjantain vastaavaan. Porukkaa on mukavasti, monia uusia naamoja tulee vastaan. Osa jengistä on selkeästi saapunut vasta tänään mestoille. Tunnelma on erittäin hyvä, hengailua bäkkärillä ja seurustelua.

Amorphis lopettelee juuri hienoa settiään päälavalla, listaykkösen varmalla otteella. Saunalla on tuttu meininki, paljon iloisia ja alastomia ihmisiä. Olo on rauhallinen, mutta väsy meinaa hieman painaa. Nyt olisi pakko päästä hetkeksi fosseen huilaamaan. Nukkumisesta ei tule kuitenkaan mitään, jatkuvaa häslinkiä koko ajan. Puhelin soi ja tekstareita pukkaa, kova säätö joka suuntaan. Kuopiorock soittelee ja ehdottaa tapaamista. Siitäkään ei tule mitään, sen verran monta asiaa on nyt kesken.

Bäkkärijuomat ovat kuulemma vähissä, kaikille bändeille ei enää riitä riderin mukaista satsia, jos täydennystä ei haeta. Joku bändi on siis juonut yli oman kiintiön, ja perjantaina ei takahuoneessa kuulemma ollut mitään kontrollia, kaikki saivat juoda oman mielensä mukaan. Ei siis ihme, että liemi on vähissä. Miedot saadaan kuitenkin helposti järjestettyä, mutta tiukka viina tekee näin sunnuntaina tiukkaa, kuinkas muuten. Riistaviina pulloja on baarin puolella kymmenittäin, ne onneksi kelpaavat tähän hätään. Lopulta uni voittaa hetkeksi, pieni torkahdus tulee todellakin tarpeeseen.

Don Johnson vetää juuri settiään. Helvetin hienon näköistä, kun muutama tuhat ihmistä on solistin talutusnuorassa, yleisömeri velloo edes takaisin. Sunnuntain parasta antia tähän saakka, ehdottomasti.

Osa talkooporukkaa suunnittelee jo kovaa vauhtia illan henkilökunnan bileitä, ne ovat olleet aikaisempina vuosina kyllä katsastamisen arvoiset. Promoottorille on tiedossa siltamainosten ja kylttien poistoa koko loppuillaksi ja alkuyöksi, joten hän ei auton rattiin aikovana oikein jaksa asiasta innostua, ainakaan vielä. Joensuun aikana teltassa on aika vähänlaisesti porukkaa, sama oli kuulemma ollut Maritta Kuulankin kohdalla. Ne kyllä olivatkin meidän tämän päivän selkeästi marginaaleimmat vedot, mutta sääli sinänsä.

Von Hertzenien vaihdon aikana tekniikalla alkaa olla päivän hikisimmät paikat. Takalinjaa tuodaan hieman eteenpäin, jotta taustalakanan taakse saadaan työskentelytila D-A-D:n backlinelle. Sitä onkin joka helvetin paikka täynnä, mitenköhän aika riittää tähän kaikkeen? Kun VHB setti alkaa, D-A-D kamoja aletaan kasaamaan lavalle lakanan suojissa, siellä hikoillaan nyt oikein tosissaan kelloa vastaan.

Von Hertzenit vetävät hyvää settiä, vaikka hurmokseen asti tunnelma ei ehkä nousekaan. Mutta sopii sunnuntain alkuiltaan erinomaisen hyvin. Jukkapoika puolestaan räjäyttää pankin teltan puolella, helvetin hieno tunnelma! Ja lähes täysi teltta todistamassa tätä herkkupalaa. Jengiä on ehkä hieman enemmän kuin perjantaina, 3500 saattaa mennä tänään rikki.

Päivän ja samalla koko viikonlopun kliimaksi alkaa olla käsillä. Kello lyö 21, mutta päälavalla ei tapahdu vielä mitään. Mitä helvettiä? Lupa loppuu klo 22, joten nyt olisi syytä aloittaa, perkele!

Lopulta viittä yli bändi pääsee aloittamaan, kivi putoaa harteilta. Kansa saa mitä oli tullut katsomaan, helvetin hyvä keikka, hyvä show ja hieno päätös tapahtumalle!

D-A-D lopetettua on aika hyvä fiilis. Keli oli mitä oli, mutta kaikki toimi vähintäänkin tyydyttävästi. Alue tyhjenee verkalleen, loppukättelyt vieraille, joista osa on sitkeästi ollut mestoilla kaikki kolme päivää.

Kuhina alkaa sauna-osastolla, bileiden pystytys on nyt suurella osalla talkooväkeä asia numero 1. Ja niin pitää ollakin, he ovat juhlansa todellakin ansainneet. Päivä, tai pikemminkin ilta, jatkuu Vartin haastattelulla sekä nopealla kotikäynnillä. Sitten auton rattiin ja kotiseutukierrokselle. Kaikki banderollit ja kyltit on poistettava ennen aamua. Kello lienee jotain kahden maissa aamu-yöllä, kun vihdoin paluu kentälle.

Sauna-alueella henkilökunnan bileet ovat täydessä käynnissä, lievästi ilmaistuna.

Päälavan stagemanager istuu rantahiekalla takki savuten. Mies taputtelee loput lieskat sammuksiin –Vedin kuperkeikalla tuosta nuotion läpi. Asia selvä. Eräs naispuolinen työtekijä istuu toisen nuotion äärellä ja kaataa riistaviinaa pullosta suuhun. Ilmeisesti ryyppy on kuitenkin liian pitkä, koska suurin osa viinasta valuu leukaa ja kaulaa pitkin rintojen väliin, ja sitä kautta suoraan paidan kauluksesta sisään. Lopulta hän horjahtaa selälleen kesken huikan, pullo putoaa kädestä ja jää pulppuamaan avoimena hietikolle. Alkoholin väärinkäyttöä.

Eräs artistin näköinen kaveri päättää esiintyä. Hän nousee tomerana pystyyn ottaakseen kitaran ulos kotelosta. Samalla hetkellä tukijalka kuitenkin pettää ja hän putoaa muutaman harha-askeleen jälkeen perseelleen suoraan nuotioon. Ystävällinen naishenkilö rientää nopeasti auttamaan, ikäväkseen vain hänkin menettää tasapainonsa ja rojahtaa mahalleen suoraan kitaristin päälle. Pari vaihtaa muutamat suudelmat, ensi treffien kunniaksi.

Toinen nuoripari lempii sylikkäin saunateltan ulkopuolella. Vaatteiden riisuminen tuntuu tuottavan ongelmia, ilmeisesti myös kylmyys hieman haittaa suoritusta. Paljaita naisten takapuolia ja rintoja vilahtelee joka puolella, kun naiset kirmaavat uimaan ja takaisin. Meno on varsin vapautunutta. Vanhan miehen pulssi alkaa nousta, välillä on jo pakko katsella hieman toisaalle.

Saunateltta on täynnä porukkaa, osa on saunomassa, osa nuokkuu sisällä vaatteet päällä, osa on jo untenmailla. Joku naisista ilmoittaa, että nyt on promoottorin aika lähteä naisten kanssa saunaan. Itsesuojeluvaisto ottaa ohjat käsiin ja pakottaa lähtemään kiireen vilkkaa karkuun. Perheellinen mies, selvin päin ja täysin väärässä paikassa. Autossa tulee jo hieman katumamieli, nyt jää kyllä hyvät bileet väliin. Raittiina olo on joskus raskasta.

MAANANTAI

Länsiväylän puhelin haastis. Kysymykseen, että järjestetäänkö Kivenlahti Rock ensi vuonna ei pysty vielä vastaamaan, täytyy ensin laskea tämän vuoden saldo. Sitten kiireen vilkkaa alueelle. Purku on jo hyvässä vauhdissa, jälleen joka puolella pörisee tai piippaa jonkin ajoneuvo. Teltat ja lava häviävät nopeasti.

Yksi sähkömiehistä tulee vastaan rannan suunnalta. Mies on kuin kasa valkoista hyytelöä, käveleminen ja puhe ovat katkonaisia. Tupakka syttyy neljännellä yrittämällä. Hän viittoilee käsillään hermostuneen oloisesti saunan suuntaan.

Telttasaunan ympäristö ja ranta ovat lohduttoman näköisiä. Alue on kuin Normandian maihinnousun jäljiltä, raatoja makaa joka puolella. Osa makaa liikkumatta, osa kiemurtelee ja voihkii tuskissaan hietikolla. Pulloja ja muuta roinaa on koko ranta täynnä, useita nuotion jämiä savuaa siellä täällä. Lokit syövät oksennuksen jäänteitä rantavedestä.

Sauna on täynnä nukkuvaa porukkaa, paljaat naisen pakarat pilkottavat lauteiden alta. Pakaroiden välissä näkyy jokin, mitä en nyt viitsi tähän kirjoittaa.

Pukuhuoneteltalla on kaiketi räjähtänyt pommi. Sekasotku on melkoinen. Lattia, penkit, rantahietikko, kaikki täynnä alusvaatteita ja muuta roinaa. Kymmenittäin pikkuhousuja, stringejä, rintaliivejä, kondomeita, tamppooneja, likaisia miesten kalsareita, avaimia, sytkäreitä, t-paitoja, huppareita. Siis kaikkea, mitä nyt ihminen voi päällään tai sisällään kantaa. Puoliksi juotuja alkoholipulloja ja tölkkejä on miljoona. Paljun vesi on jäähtynyt ja pinnalle on muodostunut sian ihraa muistuttava kalvo, ilmeisesti hiestä ja muista eritteistä. Täytyykin ensi kesänä hakea saunamajurin hommaa, täällä tuntuu olevan selkeä tekemisen meininki.

Keli on muuttunut, purkusää on mitä mainioin. Ja yllätys, yllätys, hellettä ilmassa! Toivottavasti näin on myös ensi kesän Kivenlahti Rockissa, nähdään siellä!

-jem-

D-A-D Jesper Binzer interview

KIVENLAHTI ROCKIN VIIKKO 2008

MAANANTAI

Tuotantopalaveri kentällä klo 12. Käydään alue ja lähitienoot läpi vastuuhenkilöiden kanssa. Katsotaan kaluston sijoittelua alueelle, yleisön ohjausta, hätäpoistumisteitä jne. Itse en tosin ehdi juurikaan osallistua, kun puhelin soi taukoamatta. Mutta eihän promoottori näistä tuotanto hommista mitään ymmärräkään.

Iltapäivällä katsellaan toimistolla bändien raidereita ja muita papereita kuntoon. Mustasch on toivonut kuvaa David Hasselhoffista, jostain löytyy vanha juliste. Myös herran soolo-levy löydetään, joka lyödään samaan pakettiin.

Talkooväen info klo 19 Pub Nousuvedessä. Yritetään välittää tietoa talkoolaisille ja jaetaan porukka työryhmiin. Paikan valinta ja ajankohta oli helppo, koska suurin osa työtekijöistä istuu siellä joka tapauksessa. Nyt tarvitsee vain nostaa katse tuopista hetkeksi.

Ilta ja alkuyö menee koneella, meilejä on tullut 89 kpl. Monennäköistä yrittäjää ja lipun pummaajaa on liikkeellä, osa jopa melko hupaisia. Mutta muutamalle päätän olla suosiollinen, onhan meillä varaa.. Onhan?

TIISTAI

1. rakennuspäivä. Lava saapuu jo heti aamusta, joten homma polkaistaan reippaasti käyntiin. Sitten on hieman seesteisempää, odotellaan muuta kalustoa paikalle. Kaisaniemestä tulee erä aitaa ja muutama teltta, päästään hommiin..

Catering on nyt myös ensimmäistä päivää auki, mahtavan hienot mätöt! Eikä tarvitse tänä vuonna enää syödä niitä euron burgereita, joita viime kesänä syötiin satoja. Hyi helvetti!

Alue on muutamaa pikku viilausta lukuun ottamatta sama kuin viime vuonna, joten homma sujuu jo aika rutiinilla. Lavaan tulee hieman enemmän katettua tilaa, bäkkäri siirtyy kokonaan nurmialueelle lavan taakse ja myyntialueelle tulee yksi baari lisää. Muuten mennään –07 kuviolla.

Yöllä jälleen sukellus meili viidakkoon, päivän saldo 112 kpl (tästä luvusta on siis vähennetty pois kaikki roskapostit, eli vain toimenpiteitä vaativat ovat laskussa mukana)

KESKIVIIKKO

Toinen rakennuspäivä. Outokumpu teltta tulee aamupäivällä, samoin vessat. Foster’s rekka saapuu iltapäivällä ja loput aidat sekä teltat. Alepan kontti siirtyy viime vuodesta hieman, mutta se saadaan soviteltua paikalleen.

Osa ruokamyyjistä tulee jo kärkkymään paikkaa ja ensimmäinen selkkaus syntyy välittömästi. Mikä näitä myyjiä oikein vaivaa?

Vuokraamosta ilmoitetaan, että isoa aggrekaattia ei saadakaan, sen tilalla tulee kaksi pienempää, samaan sorttia kuin muutkin 4 ovat. Sähkäri laskee nopeasti, että se ei riitä, ei millään. Koska muuta ei vuokraamo voi luvata, päätetään kokeilla sähkön riittävyyttä sitten kunhan tekniikka saadaan lavalle.

Saunapartio on saapunut paikalle ja paljukin on paikallaan. Iltalöylyt tarjolla halukkaille.

Yöllä meilien pariin, 96 kpl. Klo 02.03 tulee puhelu, jonka annan mennä vastaajaan. Vastaajassa on viesti toiselta tapahtumajärjestäjältä, joiden festari on samana viikonloppuna. Kaveri on viestin mukaan jostain (tuntemattomasta) syystä juuri nyt Kivenlahdessa ja haluaisi tavata. Mutta toteaa itsekin, että ei taida nyt onnistua..

TORSTAI

Viimeinen kokonainen rakennuspäivä. Hemmetin kuuma ja ainakin perjantaiksi on luvattu samaan. Hieno homma!

Helvetillinen säpinä päällä. Joka puolella piippaa tai pärisee joku ajoneuvo, nosturi tai traktori.

Mutta todella hyvältä näyttää! Lava on valmis, samoin myyntialueet alkavat hahmottua. Outokumpu teltta on tänä vuonna hieman suurempi ja terassialue on tuplat viime vuoteen. Pitäisi tilan nyt riittää.

Toimisto on siirretty alueelle lavan viereen, joten koneelle pääsee jo päivällä. Nyt 100 meilin raja menee rikki jo iltapäivästä.

Soundchekissä on viranomaiset paikalla mittaamassa, sallituilla desibeleillä soundi kuulostaa tänä vuonna todella hyvältä. Hyvin potkii! Valokamat lyödään päälle ja sähkö loppuu, niinpä niin. Soitto vuokraamoon, ja vaade että isompi aggre on saatava! Sitä lähdetään tuomaan jostain Toijalan takaa ja se saapuu alueelle alkuillasta. Lava on nyt vuorattu kokonaan moltonilla, joten valotkin näkyvät todella hienosti hämärtyvässä illassa.

Rakennus jatkuu pitkälle yöhön, vaikka aikataulussa hyvin ollaankin. Aamuyöstä kylttien ja opasteiden laittoa.

PERJANTAI

Muutaman tunnin unilla toimistolle tulostelemaan viimeisiä opasteita ja hinnastoja. Puhelin soi kokoajan, pakko pistää äänettömälle hetkeksi.

Kentällä kaikki lähes valmista, soundcheck on juuri alkamassa. Jälleen huolettaa aikainen aloitus ajankohta, entä jos ketään ei tule?

Kuuma on, niska ja posket täysin palaneet. Mutta ei valiteta.

Viime hetken paniikkia alueen järjestelyiden suhteen ei tule vieläkään, vaikka sitä on odoteltu koko viikko. Jotenkin kaikki tuntuisi vain olevan todella hyvin hanskassa. Vielä kun kuski kuittaa lentokentältä, että Mustasch on saatu kyytiin niin kaikki on hyvin.

Portit auki. Porukkaa valuu harvakseen sisään. Taitaa mennä sittenkin perseelleen..

Sitten menee pari tuntia säätäessä vähän sitä sun tätä ja kun kuljen kentän läpi Egotripin aikaan, on porukkaa jo hemmetisti. Ja Outokumpu –teltta aivan täynnä! Eiköhän se tästä..

Kaikki bändit ovat saapuneet paikalle, Mustaschin kanssa opetellaan suomen kieltä ja Unicumin juomista. 5 litran pullo on saatu sponssina Nousuvedestä. ”This is fucking terrible, good for finns?” Mokoma hengailee vielä bäkkärillä, samoin CMX odottelee omaa vetoa.

Mustaschin aloituksen lähestyessä on pakko kammeta yleisön sekaan. Aloitukseen on nimittäin tilattu bändin toimesta frontdrop, jota hyvin harvoin enää nykyään nähdään festareilla. Esirippu toimii hienosti ja yleisö aivan villinä. Bändi vetää todella kovaa settiä, ehdottomasti perjantain paras!

Myös CMX vetää takuuvarman setin, jonka aikana ehtii jo hieman kierrellä yleisön seassa. Porukkaa aivan perkeleesti. Käsi ja olkapää kipeänä taputteluista ja kättelyistä. Aivan mahtava fiilis, kylmät väreet kulkee selkää pitkin kun katsastaa yleisömerta. Ja kaikilla on kivaa, kukaan ei ole rähinätuulella.

Illalla istuskelua bäkkärillä, kaikki ovat aika loppu ja saunojia ei oikein löydy. Myös bändit poistuvat varsin aikaisin, joten mitään bileitä ei sen kummemmin järjestetä, muutama olut riittää. Katsotaan huomenna sitten. Yöksi Fosseen nukkumaan, tuttu ja turvallinen majapaikka.

LAUANTAI

Herätys tulee klo 7.20 kun vessojen tyhjentäjät saapuvat. Aika nuhru olo päällä, mutta ei auta. Homma hoidettu reilussa tunnissa, sitten valmistellaan Pikkukiven aloitusta. Siivoillaan ja pystytetään muutama teltta. Hieman ennen kymmentä portit auki.

Yleisöä tulee jatkuvana virtana, kenttä täyttyy pikkuhiljaa. Aamun pilvet ovat kaikonneet ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kyllä se taas ihmisen kelpaa olla olemassa! Puolen päivän aikoihin kotiin, suihku ja tunti unta palloon.

Sturmis vetää viimeistä biisiä kun tulen paikalle. Aika hyvin jo jengiä, kenttä puolillaan. Ja keli on todella mahtava, jälleen kerran! Viikate ja Kotiteollisuus tulevat samalla kyydillä, ja sen kyllä huomaa. Yksitähtinen on tainnut maistua matkalla. Noh, ainakin on rento meininki päällä.

Samoin YUP on jo paikalla, mutta Jenni Vartiaista ei näy eikä kuulu. Ovat tulossa pohjoisen keikalta koneella ja taxilla, mutta aikataulu näyttäisi menevän tiukaksi. Viikate lauteilla, hemmetin rento ja hyvä setti!

YUP:n keikkaan olin itse odotellut kaikkein eniten, mutta en ehdi yleisön puolelle kuin hetkittäin. Mutta hyvältä kuulostaa.

Koska ennakkolippuja on mennyt paremmin lauantaille, on portilla juoksua nyt enemmän kuin eilen. Lipunmyyjät vakuuttavat porukalle, että liput eivät lopu. Pakko puuttua tähän, koska takeita ei ole. Kauppa käy koko iltapäivän hyvin.

Tapaan Simen portilla, mies pääsi kuin pääsikin paikalle. Samoin Myötätuulirockin porukka on jälleen saapunut paikalle, olivat toki mestoilla jo eilenkin. Ilosaaren ja Rock’n Roll Circuksen väkeä en tapaa, vaikka paikalla ovatkin. Tosin Joensuun porukan kanssa keskustellaan puhelimitse, kun nimet eivät tahdo löytyä listalta.

Kotiteollisuuden aikaan kenttä ja varsinkin Outokumpu –teltta ovat aivan pakissa. Outokumpuun on pakko laittaa jono, muuten tulee liian ahdasta. Portilla varaudutaan jo lipunmyynnin lopettamiseen, mutta päätetään vielä odottaa ja katsoa tilanne KT:n jälkeen.

Kotiteollisuus vetää hyvää settiä ja Hynynen on vauhdissa välispiikeissä. Osa menee kyllä K-18 osastolle.

Ennen Poetsin keikkaa tsekkaus portille, lippuja on noin 100 jäljellä ja myynti jo hiljenemässä. Todetaan, että ei ole tarvetta rajoittaa tulijoita, liput riittävät kyllä viimeisen tunnin. Poetsin aikaan ehtii jälleen pyörimään hetken alueella, todella hieno tunnelma yleisössä. Jälleen käsi kipeytyy tuttuja morjestaessa. Kylläpä on mukavaa!

Bäkkärillä yksi artisti pyörii munasillaan ja tyhjentää muiden bändien viinakaappeja, kun oma kaappi on jo tyhjä. Saunalta on kuulemma juomat loppu. Päätetään pystyttää yksi Fossen hanapöytä rantahietikolle, niin saadaan kylmää juomaa saunojille helpommin.

Poetsit lopettelevat hienoa settiään ja bäkkärillä alkaa kova kuhina. Perinteiset henkilökunnan jatkobileet saunalla ovat tosiasia. Tällä kertaa on jälleen muutamia artistien edustajia mukana juhlissa. Sponsori-riistaviinaa virtaa todella vuolaasti, oikein näytöstyyliin.

Saunoessa ja paljussa lilluessa vierähtää tuntitolkulla, varsin riehakkaissa tunnelmissa mennään. Catering järjestää vielä yöruokaa juhlijoille, nopea syönti, sitten takaisin riistaviinan ja saunomisen pariin. Viimeisten löylyjen jälkeen päivä on jo valjennut, kello lienee jotain viiden paikkeilla.

Motoriikka tökki jo hieman ja osa vaatteista ei suostu menemään päälle, ei sitten millään. Mutta laitellaan ne mitkä menevät ja loput saavat nyt olla. Vielä yksi iso motoorinen haaste bajamajassa ja äkkiä fosseen nukkumaan.

SUNNUNTAI

Aamuyöstä ja aamusta puhelin soi muutaman kerran, mutta ei pysty vastaamaan. Hieman ennen kymmentä raajat liikkuu jo sen verran, että saa puhelimen kaivettua taskusta. Kotiteollisuuden jäsenistö on kysellyt omaisuutensa perään, joka jäi eilen saunalle.

Valokuvaajakin alkaa jo heräilemään, yskii mahallaan toisella puolella pöytää ja hengittää raskaasti. Eli selkeitä elonmerkkejä on havaittavissa. Riistaviina maistuu melko vahvasti suussa.

Kampean ulos Fossesta ja suuntaan saunalle. Siellä bändin jäsen onkin jo paikalla ja tavarat löytyvät. Kotiin viemisiksi rantahietikolta löytyy vielä valkoviinipullo, toivotellaan kesän jatkot.

Saunaosasto näyttää aika juhlitulta. Porukkaa nukkuu missä sattuu; saunassa, pitkin sohvia ja rantahietikkoa. Osa nuokkuu edelleen hereillä, ilmeisesti samoilla silmillä. Joku valveilla olleista pystyy vielä kommunikoimaan päästelemällä erilaisia ääniä suustaan ja nenästään, mutta kieltä tai viestin sisältöä en tunnista.

Huokailua ja hermostunutta liikehdintää fossessa. Soijaa puskee pintaan. Porukkaa vaeltaa alueelle. Purku pitäisi saada käyntiin, mutta suurin osa jengistä ei ole purku kunnossa, ainakaan vielä.

Köllötellään ja kerätään voimia. Vihdoin iltapäivällä saadaan sen verran porukkaa jalkeille, että purku saadaan käyntiin. Eikä tässä mitään, pikkuhiljaa olo reipastuu ja homma etenee vauhdilla.

Menee myöhään.

-jem-

KIVENLAHTI ROCK VIIKKO 2007

Kuinka kaikki tänä vuonna sujui? Ajatuskatkoja mahdollisimman totuudenmukaisesti, juuri sen hetken fiiliksen mukaan. Ei heikkohermoiselle eikä tosikoille.Kun muisti näyttää palailevan pätkittäin, niin lisäillään asioita kun palautuvat mieliin.

Huomiona vielä, että ajatuskatkot ovat vain yksittäisen henkilön hataria muistikuvia, eivätkä edusta EKTY ry virallista kantaa.

LÄJÄYS

TIISTAI

Aamulla heti kasin jälkeen kentälle, lava on jo paikalla. 4 meidän ukkoa istuu ’dösärillä’, tupakoi ja seuraa katseella kun 9 soundgroupin jamppaa lyö lavaa kasaan, käyhän se näinkin. Lava saadaan nopeasti harjakorkeuteen, todella hyvältä näyttää! Hemmetti, meillähän on oikea lava!

Kympiltä hakemaan pakua, noutojen suunnittelua. Matkalla huomataan, että lähes kaikki meidän tienvarsibanderollit on pöllitty, saakelin idiootit!! Tehtiin taas varmaan niistä liian hienot. Samoin ovat varastolta kadonneet kaikki edellisen vuoden pressut. Kylttejä sentään löytyy muutamia, aika rähjäkuntoisia, mutta päätetään mennä niillä. Kai ne kelpaa, ku kelpas viime vuonnakin.

Kentälle on saapunut jo läjäpäin aitaa, kuski ilmoittaa saavansa kaikki kentälle aikataulussa. Aitahomma ainakin sujuu paremmin kuin viime vuonna.

Samalla tulee tieto, että kontteja ei saada haettua sillä kalustolla joka siihen oli varattu. Nostolaite on vääränlainen. Se siitä ilmaisesta kuljetuksesta! Äkkiä hommaamaan autoa, vihdoin löytyy yksi kuski, joka ehtii hätiin. Auto on pieni, joten kuski joutuu ajamaan ne kontti kerrallaan kentälle. Eihän siihen näin mene kuin koko päivä, halpaa lystiä! Lopulta kentälle saadaan tiistain aikana vain yksi kontti, johon perustetaan Kivenlahti Rockin toimisto. Cuuma käy rakentamassa nettiyhteydet ja oikealta toimistolta haetaan kalusteet. Nyt meillä on netti, läppäri, printteri sekä kopiointi- ja laminointikoneesta lähtien kaikki toimistohärvelit bäkkärillä, Pro meininki!

Availlaan meilit, akkreditointi- ja vieraslistalle on tullut järjetön määrä nimiä. Noh, onhan meillä varaa.

KESKIVIIKKO

Lavalle saapuu tekniikka. Valokalustoa on nyt enemmän kentällä kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Ääninyytti näyttää aika edellisen vuoden kaltaiselta. Hyvä tästä tulee!

Outokumpu teltta ja osa vessoista saapuu. Se menee jo rutiinilla pystyyn.

Aitaa on jo hyvin pystyssä, alue alkaa hahmottumaan. Kontteja on ajettu koko päivä, ja ne ovat loppupäivästä paikallaan. Illalla saapuu telttasauna jonka mukana on tänä vuonna myös lämmitettävä palju. Näyttää hyvältä.

Kun tehdään poislähtöä, huomataan että alueelle on pystytetty teltta. Mitä helvettiä? Käydään katsastamassa tilanne, siellä on pari ujoa tyttöä jotka ovat leiriytyneet alueelle. Kuulemma siksi, että pääsevät varmasti katsomaan Negativea eturiviin. Kerrotaan heille, että keikka on kyllä vasta lauantaina, mutta se ei kuulemma haittaa. Luulisi eturivin paikan nyt onnistuvan.

TORSTAI

Loput vessat saapuvat kentälle. Outokumpu teltan somistamista. Bäkkärieväät kontteihin. Ja hirveetä säätöä ja sinkoilua joka suuntaan.

Neljältä tulee Alepa konttikauppa, se asettuu hyvin paikalleen. Samoin Foster’s rekka, aika pähee peli!

Kylttien asettelua. Pari banderollia on saatu pelastettua, joita käytetään opasteina. Portin ja inva-katsomon kasaus.

Viideltä backlinecheck. Hyvältä vaikuttaa!

Muutama aluemyyjä käy laittamassa kamansa pystyy. Aluemyyjä on aika erikoinen rotu, kuten myös myöhemmin saamme todeta.

Lisää Negative faneja on saapunut alueen ulkopuolelle, tytöt leiriytyvät sulassa sovussa.

PERJANTAI

Aamupäivä on juuri niin paniikinomainen kuin aikaisemminkin. Miljoona pikkuasiaa on hoitamatta.

Yksi ruokamyyjä odottaa alueella, kun saavun paikalle. Hän vaatii päästä myymään hiekkakentälle. Ei käy, kaikki ruokamyyjät ovat nurmikentällä kuten on alun perin sovittu. Vaihtoehtoisesti hän vaatii Alepa kontin siirtämistä nurmialueelle. Se pysyy hiekkakentällä, kuten on aikaisemmin sovittu. Kolmantena myyjä uhkaa lähteä. Tervemenoa. Korvaava myyjä löytyy puhelinsoitolla.

Hartwallin kuorma saapuu viimein, piti tulla jo eilen, älytön paniikki baarien rakentamisessa (Jape sai ne lopulta valmiiksi 2 min ennen ovien aukaisua).

Indica saapuu paikalle klo 12. Huoltoportit suljetaan ja Indica aloitta checkin. Porttien edessä on jo kymmenittäin ihmisiä, tämähän vaikuttaa lupaavalta.

Myyntipaikan varanneet alkavat saapua alueelle. Hirveä säätö joka asiasta. Mikään ei ole hyvin. Henksuruokakoju on täysin tyhjä, ei ketään missään. Tänään henksut vetää vissiin diettipihviä??

TAPAHTUMA

PERJANTAI

Indican Jonsu moikkaa bäkkärin portilla, häkellyn ja menen aivan lukkoon. Todella lumoavan kaunis nainen! Huh!

Indica aloittaa ajallaan. Lipunmyynti ruuhkautuu välittömästi, sinne hälytetään nopeasti lisää apuvoimia.

Jengia valuu koko ajan lisää alueelle. Maj Karma ja PMMP saapuvat. Tukiainen Sonylta toimii paikallisoppaana Indicalle ja PMMPlle.

Keli on aivan huippu! Hellettä, aurinkoa ja iloisia ihmisiä. Anniskelualueet täyttyvät nopeasti.

Indica vetää hyvän setin, lavalla on kesäisesti juhannuskoivuja rekvisiittana. Keikan jälkeen bändin manageri Peter tulee kättelemään. Yritetään hoitaa paperihommat ensin Indican dösässä, mutta ei onnistu! Kahden minuutin jälkeen hikoilu on sitä luokkaa, että katsotaan paremmaksi siirtyä bäkkärikonttiin. Peter olisi mahdollisesti tulossa myös lauantaina käymään, se sopii hyvin. Aika leppoisa vaihe päällä.

Maj Karman jätkät pitävät bäkkäriä toimistokontissa. Heiltä heruu sympatioita, Karmarockista tuttua säätöä. Ylppö ja Savolainen pummaavat Kivenlahti Rock paidat. Onnittelevat itseään, että ovat valinneet esiintymisasujen ja bussin väriksi juuri mustan. Tarkenee kuulemma ihan hyvin näillä keleillä.

Pikainen käynti saunateltalla. Palju lemmiskelypaikkana on jo kuulemma korkattu, toimii. Mitenköhän, vaihdetaanko siihen jotenkin vettä, vai mennäänkö samoilla vesillä koko viikonloppu? Toisaalta, onko sillä mitään väliä?

Maj Karmaa ehtii hetken kuuntelemaan, hyvin lähteen. Jengiä on jo miksauskopille saakka. Pientä sekoilua tuntuu olevan ilmassa, helle ja aikainen soittoaika?

Käynti portilla, Lehtisen Jere ja Raatikaisen Jaska tulevat juuri sisään. Kaimalla on perhe mukana, ohjaan heidät saunalle. Lippuja on mennyt portilta todella hyvin, kaikissa lähialueen myyntipisteissä niitä on myös käyty kyselemässä pitkin päivää. Mutta sold out tilanteeseen on vielä matkaa.

Kylttien hienosäätöä, ja takakautta bäkkärille. PMMP nousee lavalle ja aloittaa setin. Käydään kurkkaamassa yleisöä lavan takaa. Helvetti! Kenttä on melkein täysi! Itku meinaa päästä, käsittämättömän hyvä fiilis!!

Paula hyppää lavalta ja lähtee laulattamaan yleisöä, mutta hän ei pääsekään enää takaisin. Järkkäri avustaa hänet ystävällisesti takaisin lavalle.

Ylppö jutustelee Putron kanssa, käyn kiittämässä keikasta, kerroin että hauskaa oli. -Niin, naureskelit koko keikan tietenkin, Ylppö heittää. No ei aivan.

Ruokamyyjiltä menee sähköt. Sähkäri käy tsekkaamassa tilanteen. Joka myyjä on kuulemma raahannut kaikki mahdolliset suurtaulouskeittiön koneet mukana ja huudattaa niitä täysillä. Asia ei tahdo mennä millään jakeluun, näin ei voida toimia jatkossa.

Marjo Leinonen lopettelee Outokumpu teltassa. Jengi tuntuu viihtyvän hyvin. Setin loputtua encore taputukset kestävät varmaan yli 10 minuuttia. Mutta eivät pääse enää lavalle, koska Zen Café on aloittamassa.

Etukäteen odotin juuri tätä keikkaa kaikkein eniten. Ja kahvila ei petä! Toisen biisin jälkeen Putro heittää välispiikissä –Hemmetti, oltiin tulossa vain pienille kyläjuhlille, mutta täällähän on kunnon festarit käynnissä! Tietynlainen rajapyykki menee meillä ensi kertaa rikki, vikan biisin aikana on kädet miksauskopille saakka pystyssä! Näyttää festivaalille! Mahtavaa!

Tähän samaan aiheeseen palataan myös keikan jälkeen, kun bändi tekee lähtöä alueelta. Putro sanoo että kyllä tästä kunnon rock festarit saisi jos haluaisi. Laitetaanpa harkintaan.

Alue tyhjennetään, otetaan parit oluset ja laskeskellaan kassat. Aluemyynti oli pelkästään perjantaina lähes tuplat kuin koko myynti viime vuonna. Hyvältä siis näyttää.

Pidetään check palaveri päivän kulusta. Narikka on siirrettävä lipunmyynnistä pois, ruukauttaa toimintaa liikaa. Muuten päivä on sujunut ilman suurempia ongelmia.

Poistutaan kahden maissa alueelta, ja toivotellaan yhä lisääntyvälle Negative-Lovex makuupussi rivistölle hyvät yöt.

LAUANTAI

Päivä valkenee jälleen aivan mahtavana! Kasilta ylös ja ysiltä Pikkukivi rokkiin.

Haen turvallisuuspäällikön matkalla. Miehellä meinaa ressi iskeä. -Älä nyt hyvä mies, hyvin tää menee!

Järjestöjen ihmisiä odottelee jo portilla, katsellaan heille paikat ja avataan ovet. Porukkaa on maksuttomassa tapahtumassa jälleen hyvin, ehkä hieman enemmän kuin viime vuonna.

Kengurumeininki vetää rockpainotteisen keikan, mm. Gannareita ja AC/DCta lapsille sovitettuna, hyvin toimii!

Kenguruiden jälkeen hetki jutustelua ja käynti kotona. Vartin unet, nopee suihku ja vaatteiden vaihto.

Lovex vetää jo kun ehdin takaisin. Ennen keikkaa oltiin nähty Lovex fanit vs. Negative fanit juoksukilpailu. NGT voitti lievästi, koska keskiviikon kaksikko sai järkkäreiltä 30 sek etumatkaa.

Lovex on pirun hyvä! Yli kolmekymppisenä en varmasti edusta keskivertofania, mutta kun Guardian Angel lähtee encoressa, meinaa kyynel tulla jälleen silmään. On se hyvä!

Myötätuulirockin Petri on tullut lapsineen diggailemaan meinigeistä. Jutustellaan yhden oluen verran, mukavan oloinen mies.

Aika paljon säätöä eri asioiden kimpussa, takaisin tullessa Stam1na jo lauteilla. Ihme kyllä, ensimmäinen kerta kun näen heidät elävänä. Mutta hyvin lähtee, soundit on aika tuhdit vaikka suht pienillä desipeleillä vedetäänkin. Käy kiittämässä bändiä keikan jälkeen. Jätkät on ehkä hieman pihalla, että mihin helvettiin sitä taas jouduttiin soittamaan? Mutta leppoisia ukkoja ja hyvällä tuulella. Mikäs tässä, kesä ja kärpäset..

Länsiväylä soittaa, ja haluaa tavata. Mennään Foster’sin toimistoon. Jutustellaan hetki siitä kuinka on mennyt. Turvallisuuspäällikkö soittaa, että portilla on tilanne päällä. Saavun paikalle ja yhtä ruokamyyjää viedään jo poliisisaattueessa pois. Vissiin mennyt eilinen vähän pitkäksi? Lupaan lettumyyjälle vastaavat tuotteet myyntiin. Henksusafka toimii tänään jo hyvin ja muutenkin valituksia ei enää satele samaan malliin kuin eilen. Tilanne hallussa.

Bäkkärin aidan takaa kuuluu rapinaa. Käydään katsomassa, pari nuorta fania yrittää kaivaa tunnelia aidan ali alueelle. Ei hemmetti! Heitä infotaan että kaivuuhomma ei oikein käy.. Tytöt ilmoittavat, että eipä haittaa, heillä on toinenkin tunneli työn alla.. Jaa-ha..?

Negative lauteilla. Jostain syystä keikka myöhästyy hieman, syy ei oikein selviä. Tätä ehditään rouvan kanssa diggailemaan useamman biisin verran. NGT fanit ovat liimautuneet eturiviin, eivätkä suostu liikkumaan mihinkään. Ensiapuryhmä järjestää heille vesihuollon paahtavassa helteessä.

Lipunmyynti alkaa jälleen ruuhkautumaan. Tulee tieto, että 61 ranneketta on enää jäljellä. Mitä helvettiä? Ei täällä ole mitenkään vielä 4000 ihmistä? Penkomisen jälkeen löydetään vielä yksi 500 kpl loota rannekkeita, joten myynti jatkuu. Eikä meillä ollut edes mitään sold out -kylttejä tehtynä. No niitä ei vielä tänä vuonna tarvittu (4000 määritelty sold out raja jää lopulta 200 lipun päähän, ei huono).

Plasma screenejä on viritelty anniskelupisteisiin, kuvaa niissä ei tosin näy koko viikonloppuna. Kai ne toimii ihan ok ilman mitään kuvaakin?

Joku on käynyt vääntämässä tortun ämpäriin telttasaunan suihkussa. Olis meillä vessojakin ollut..

Kuukoirat vetää kuulemma todella hyvää settiä Outokumpu teltassa, harmi kun ei ehdi kuuntelemaan.

Von Hertzenien keikkaa ehtii hetken kuuntelemaan, mutta hoppu on joka suuntaan. Mutta hyvältä kuulostaa! Keikan jälkeen hoidellaan liksat pois. Bändi kuvaa yhdessä Apulannan kanssa jotain matskua YLE Extralle, ei ole kyllä tietoa milloin tulee ulos (jos koskaan). Mikko kyseli, että paljon on jengii inessä, arvelin että varmaan joku 3500? –No on ainakin sen verran siellä on!

Kuljeskelua alueella. Jengi on aivan käsittämättömän hyvällä tuulella! Koko ajan tulee joku juttelemaan ja kiittelemään kyläjuhlista. Hitto, että on mukavaa! Nää fiilikset ei ihan heti pyyhkiydy mielestä.

King Star on saapunut paikalle. Kättelen jätkät ja jaan rannekkeet. Samalla Bobby heittää kommentin pa-tornien lakanoista. -Ihan mageet! Ei hemmetti, taisi unohtua kysyä lupa..? – No lahjotat ne meidän treenikämpille tapahtuman jälkeen niin homma on fine. Näin tehdään.

Jätkien keikka on taas ihan parasta! Tää bändi on on ihan saatanan hyvä!

Apulanta alkaa valmistautua lavalle. Käyn morjenstamassa bändiä ennen keikkaa. Kerron että hieman jännittää, kun kyseessä on kuitenkin omien juhlien vika veto. – No ei sitä kannata jännittää, me olemme katsos ammattimiehiä. No niinhän se olikin.

Veto on hyvä. Ei loistava, mutta hyvä. Jotenkin jätkillä on kireä tunnelma lavalla. Tosin kukaan muu ei moista huomaa ja kaikki hehkuttavat keikan maasta taivaaseen. Mutta kun sellainen fiilis jäi itselle. Jengiä on hieman enemmän kuin Zen Cafén aikaan ja saadaankin hieno lopetus näille juhlille.

Keikan jälkeen jutustelua bäkkärillä bändien ja talkoolaisten kanssa. Päätetään järjestää perinteinen festareiden lopetus telttasaunalla. Eli keräillään loput bäkkärieväät rantaan ja vaihdetaan vapaalle.

Juontaja Suvi tulee juttelemaan. Hän alkaa hauskuutamaan seuruetta vetämällä raviselostuksia, kuulemma tuttua hommaa lahden paikallisradiosta. Jengi putoaa täysin. Hauska mimmi.

Mahtava meininki, saunotaan ja lillutaan paljussa. Merivesi on aika kylmää, mutta sielläkin on käytävä. Menee pikkutunneille.

SUNNUNTAI

Kuuluu linnunlaulua ja merituuli puhaltaa lämpimästi kasvoihin. Hetki täytyy kuulostella tilannetta silmät kiinni ja miettiä missä mahdollisesti ollaan. Muisti palailee pätkittäin ja veikkaan mielessäni Foster’s rekkaa. Silmät auki ja nopea silmäys ympärille. Jep, näin on!

Ovi on jäänyt yöllä auki, mikä oli hyvä. Nyt sai nukkua rauhassa lähes kymmeneen ennen kuin kuumuus herätti. Kusta lorottelen ovelta ja vilkuttelen veneilijöille.

Hiljaista on, vain lavan purkuporukka on hommissa. Pikkuhiljaa ihmisiä valuu kentälle, kaikki tuntuvat tulevan eri suunnista. Hetki haukotellaan ja sitten hommiin. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

PURKU

Menee jo aika rutiinilla. Kova homma, mutta apukäsiä on onneksi paljon. Purku menee oikeastaan ilman mitään suurempia ylläreitä, kenttä tyhjenee aikataulussa.

LOPPUSANAT

Hienot oli juhlat, mahtava tunnelma. Yleisöä oli tuplat viime kesään nähden ja palaute oli loistava. Vielä kerran, SUURKIITOS KAIKILLE JUHLAN TOTEUTTAMISEEN OSALLISTUNEILLE!!

-jem-

APULANTA@ Tavastia 20.4.

Olikin vierähtänyt aika tovi edellisestä Apis keikasta, viimeisin taisi olla joskus Kiila rundin aikoihin. AL live-vetoja on tullut katsastettua yli 80, joten siihen nähden yli vuoden breikki on pitkä aika. Nyt oli pitkästä aikaa jopa hieman jännittynyt olo ennen keikkaa, bändi oli uudistunut EVOEI levyn myötä melkoisesti ja mielenkiinnolla odoteltiin kuinka uusi matsku lähtisi livenä. Ja pientä lisätutinaa aiheutti se, että yhtye oli vihdoin saatu houkuteltua myös ensi kesän Kivenlahti Rockiin. Joten nyt ei toivoisi huonoa keikkaa.

Apulannan Tavastian molemmat keikat ovat PMMPn tapaan loppuunmyytyjä, PMMPn kohdalla tsekattiin tuplakeikoista jälkimmäinen, nyt siis ensimmäinen veto. Paikalle saavuttiin edellisistä kerroista viisastuneena jo heti yhdentoista jälkeen, jotta ei taas missattaisi keikan alkua. Tämä uusi käytäntö (siis keikat alkaa jo ennen puolta yötä) on ollut hieman vaikea oppia, vanha koira kun ei opi uusia temppuja.

Ensivaikutelma on mielenkiintoinen; yleisön keski-ikä on noussut huimasti viime vuosina, varmasti ollaan jo lähellä kolmeakymmentä. Vielä 5-6 vuotta sitten tunsin itseni aina vanhaksi yleisön seassa, nyt ikätovereita riittää. Uusi levy on varmasti jälleen laajentanut kuulijakuntaa.

Viisaus ei asu meissä aloittaa illan. Muistan kun ensi kerran kuulin ja näin biisin telkkarissa Huuma-ohjelmassa niin tuli yllättäen aika vaisu olo. Vähän samansuuntainen oli keikan aloitus; ei oikein lähtenyt. Tämä on tosin aika tuttu piirre Apis keikoilla, lähdetään varovasti ja homma kasvaa loppua myöten. Ja taas meitä häiritsi hieman soundit, Tonin kitaraa ei juurikaan kuulunut salin vasempaan reunaan keikan alkuvaiheessa.

Mutta homma parani koko ajan. Uuden levyn biisejä kuultiin mm. Eikä vielä ole edes ilta, Koneeseen kadonnut, Kaivo, Näytelmä, Trauma sekä Ylijäämävalumaa. Näistä etenkin Kaivo ja Trauma lähtivät todella hienosti, Koneeseen kadonnut oli ehkä hieman vaisumpi kuin olisi odottanut.

Tavastian rockpoliisi yleisö ei ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta Apulanta saa edelleen porukan liikkeelle. Ehkä meno on hieman laantunut hulluimmista vuosista, mutta kun vanhempia hittejä, kuten Viivakoodit, Mato, Ei yhtään todistajaa tai Vasten mun kasvojani lyötiin ilmoille, niin kyllä meininkiä löytyi salista!

Myös harvinaisempia helmiä on joukossa, mikä lämmitti vanhan keikkakiertäjän mieltä kovasti. Esimerkiksi Weezer laina Ota minut mukaan oli hieno valinta, tätä en musta kuulleeni 2000-luvun puolella kertaakaan livenä.

Encoressa aloituksena on Reunalla, joka sai pomppuhyppelyn taas käyntiin. Muutenkin vanhemmat klassikot Minä olen voittaja ja Kalamiehen toveri lähtivät todella rautaisesti. Viimeisenä kuultu Mitä kuuluu räjäytti pankin lopullisesti.

Draaman kaari oli jälleen rakennettu hienosti ja keikka kasvoi kasvamistaan kohti mahtavaa loppua. Tässä bändi on ollut aina hyvä ja uskallan myös väittää että harva yhtye pystyy vuodesta toiseen tyhjentämään pajatson Tavastialla niin totaalisesti kuin Apulanta tekee.

Aamen.

-jem-

PMMP@Tavastia 15.3.

PMMPn klubikeikka oli vielä näkemättä, pari kertaa olen törmännyt festareilla, mutta silloin muut asiat ovat kiinnostaneet enemmän. Joten oli korkea aika tsekata Kivenlahti Rockin perjantain pääesiintyjän keikkakunto, varsinkin kun bändin live-vedoista on kuulunut vain positiivisia huhuja.

Tullaan yhdentoista aikoihin Kamppiin ja todetaan että aikaa on vielä hyvin. Mennään siis käväisemään Henry’s Pubissa, kun tarkoituksena olisi pitää vielä Kick off bileet siellä Euroviisuviikolla. Ravintolapäällikkö ei ollut paikalla, mutta otetaan kuitenkin parit, kun aikaakin vielä on (eihän Tavastialla koskaan keikat ala ennen puoltayötä, eihän?).

Puolen yön aikaa sisään ja keikka on jo täydessä käynnissä! Kuulemma missattiin ’vaan’ puolet. Hemmetti, onko Tavastian käytäntö tosiaan muuttunut?

Mutta itse keikka on täyttä rautaa. Ensimmäinen vartti menee vain suu auki ihmetellessä, että mitä hemmettiä lavalla oikein tapahtuu. Odottelin aika peruspoppia, kuten levyilläkin, mutta live on jotain aivan muuta.

Setissä on akustisesti vedettyjä biisejä ja toisena ääripäänä todella rankalla kitaralla sekä mahtavalla basso- ja rumpujyräsoundilla tykitettyjä biisejä. Ja paljon siltä väliltä. Miran ja Paulan loputon energia välittyy hyvin myös yleisöön, duo antaa kyllä kaikkensa lavalla.

Settilista oli monipuolinen, helminä mm. akustisena soitettu Salla saa siivet ja Päiväkoti oli vastaavasti todella rankalla sovituksella vedetty . Siinä saa moni metallibändikin laittaa parastaan, että päästään samalle tasolle.

Encoressa vedetyt Joutsenet, Rusketusraidat sekä Kohkausrock antoivat illalle arvoisensa päätöksen.

Keikka oli kokonaisuutena todella hyvä ja positiivinen yllätys. Soundit olivat kohdallaan, setti oli monipuolinen ja lavaesiintyminen vahva, tila oli bändillä hallussa koko ajan. Vaikka meidän osalta puolet menikin ohi, niin tuskin keikan alku sen huonompi oli kuin loppukaan. Nyt ei ole vaikea ymmärtää PMMPn suosiota myös keikkabändinä, ryhmä on todellakin erittäin tiukkaa settiä vetävä yhtye, eikä vain pelkkä naisduo.

Pitää kai käydä tsekkaamassa vielä joku veto ennen Kivenlahti Rockia, oli se niin kova!

-jem -

Radio Cityn hautajaiset

KAAPELITEHDAS 23.11.

Suomen ehdottomasti legendaarisin, paikallisradiosta puolivaltakunnalliseksi kasvanut rockasema sai lopullisen siunauksensa Kaapelitehtaalla. Vaikka underground meininki on karissut Cityn ympäriltä jo aikapäivää sitten ja viimeiset vuodet asemaa oli pyöritetty urheiluradion luvilla, oli ilmassa silti hieman myös nostalgista tunnelmaa. Aseman ja legendaarisen ysikuuspistekaks taajuuden merkitys rockmusiikin nousemiseen kaiken kansan valtavirraksi on ollut todella merkittävä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kai se kulunut sanonta tähänkin pätee..

LÄMMITTELY

Lyhyt, vain tunnin mittainen kutsuvierastilaisuus oli jo hyvissä ajoin ennen kuutta kerännyt kulman taakse ulottuvan jonon Kaapelin ulkopuolelle. ’Talvisää’ helli jonoa vesisateen muodossa, mutta onneksi joku ystävällinen taho keksi jakaa sateenvarjoja ulkona värjöttelevien suojaksi. Sisälle päästyä vedettiin parit haaleat tölkkibisset ja kylmät lihapullat naamariin ohjelman alkua odotellessa.

Salin screeneillä pyöri vanhoja valokuvia Cityn vuosien varrelta. Itse uskoisin aseman kulta-ajan sijoittuneen ehkä 80 luvun loppuun ja 90 luvun alkuun. Niiden vuosien aikana kehissä oli varsin nimekäs joukko vielä nykyäänkin vahvasti mediassa ja julkisuudessa vaikuttavia persoonia, kuten mm. Njassa, Ruben Stiller, Norppa, Jari Sarasvuo, Jarkko Luoma, Maria Guzenina, Joonas Hytönen, Mato Valtonen ja Sakke Järvenpää sekä tietysti Klaus Bremer eli Klaude kopteri. Klaude jaksoi aamusta toiseen haukkua kaikki ne tahot, jotka olivat liikenteen kanssa tekemisissä. Ja varmuuden vuoksi myös ne, joilla ei ollut liikenteen kanssa mitään tekemistä..

Mutta paikalle oli saavuttu katsastamaan paria meille kiinnostavaa bändiä ensi kesän Kivenlahti Rockia ajatellen, joten ei muuta kuin töihin..

TILA

Merikaapelihalli on varsin vaikea tila rock-tilaisuuden järjestämiseen. Pitkä, kapea ja korkea, paljon paljaita betonipintoja, joista ääni kaikuu ja kimpoilee häiritsevästi. Kun lavan ja takaseinän välissä on yli 100m, äänenpaine nousee väkisinkin salin etuosassa häiritsevän kovaksi. Näin tietysti varmistetaan kuuluvuus myös aivan salin takaosaan, mutta edessä ilman korvatulppia ei ole kovin mukava olla. Baarit rakennetaan aina tilaisuutta varten erikseen ja tämä aiheuttaa kokemuksen puutteessa tutun ongelman jo Halloween -bileistä: baari ja sen edusta tukkeutuvat mutta lavan ja baarin väliin jää todella paljon tyhjää tilaa. Tämä syö väkisin tunnelmaa salista.

OHJELMA

Ismo Alanko

Ismo Alanko oli illan avaus akti, ehkä jopa hieman yllättäen. Mieshän on virallisesti keikkatauolla, mutta oli ilmeisesti saatu houkuteltua juhlistamaan uuden DVD boxinsa julkaisua (aika pläjäys muuten, kannattaa tutustua!). Setti oli duo-pohjalta vedetty, akustinen, reilu parinkymmenen minuutin veto. Kitara, ksylofoni, piano ja laulu. Eipä se ammattimies lopulta muuta edes tarvitse, hyvin toimi. Tosin lauluääni puuroutui aika-ajoin melko pahasti, varsinkin matalien osuuksien aikana.

Maj Karma

Toisena oli vuorossa meille ehkä etukäteen mielenkiintoisin yhtye Maj Karma. Bändi on tullut vastaa pitkin syksyä lähes joka tuutista, joten odotukset olivat varsin korkealla. Yhtyeen syksyn kovasta nosteesta ovat todisteena mm. Suomen virallisen listan ykkössija ja lukuisat loppuunmyydyt klubikeikat syksyn rundilla. Vielä kruununa tähän bändi pokkasi ennen vetoa Radio Cityn kuulijoiden äänestämän vuoden levy -palkinnon Ukkonen -lätystä. Herra Ylppö oli selvästi hieman jopa vaivaantunut saadusta palkinnosta, ehkä sekin hieman sotki alkukeikkaa.

Veto ei siis ollut mitenkään kovin mairitteleva, oikeastaan päinvastoin. Ehkä häiritsevin tekijä oli todella kateissa olleet soundit. Kitarat tulivat aika-ajoin jopa varsin mallikkaasti, ja muutenkin soitto kulki sinänsä ihan ok, mutta laulu ei parantunut oikeastaan missään vaiheessa. Sama äänen puuroutuminen vaivasi kuin Alangon keikallakin. Ja yleisö oli kyllä todella vaisu, ehkä hautajaistunnelma oli otettu liian kirjaimellisesti.. Ei siinä mikään auttanut, pakko oli vetää pieni miinus mustaan vihkoon.

Viikate

Toinen meille kiinnostava bändi oli Viikate. Uusi single soi ahkeraan radiossa ja uutta levyä on tulossa tammikuussa. Eli bändi olisi varsin ajankohtainen myös kesää ajatellen.

Etukäteen ei hirveän kovia odotuksia ollut, mutta Viikatteen kohdalla täytyy todeta että todella positiivinen yllätys! Soitto kulki erittäin mallikkaasti ja soundit olivat todella hyvin kohdallaan! Pienet kantrimausteet toimivat aivan mainiosti raskaan kitaroinnin rinnalla, varsinkin livenä. Bändi on myös hyvin rutinoitunut ja varmaotteinen lauteilla. Ehkä jopa niin varma, että Kaarlon välispiikit tahtovat mennä jo aika-ajoin vähän yli. Mutta Viikate antoi vahvan näytön ensi kesää ajatellen, ainakin pakko laittaa vakavaan harkintaan..

MITÄ SITTEN?

Viikatteen jälkeen olo alkoi ahdistaa. Oli kuuma, huono happi ja jano. Ja baarin niin täynnä, että sisään ei ollut mitään asiaa. Yritin juoda vettä jopa vessasta, mutta eihän niistä automaattihanoista mitään pysty juomaan! Onneksi hallin aulasta löytyi sentään kännykällä toimiva automaatti joka pelasti hetkellisesti. Jussi oli havainnut saman ongelman, joten alettiin jo valmistelemaan kotiin lähtöä..

Tarjollahan olisi ollut vielä parikin kovaa nimeä. Illan päättävä Kotiteollisuus on meidän toivelistalla, mutta näyttäisi vahvasti siltä, että bändiä ei nähdä ainakaan vielä ensi kesän Kivenlahti Rockissa. Von Hertzen Brothersien kohdalla taas voi todeta, että turha pieraista kun on jo housussa..

Että silleen..

-jem-

Länsiväylä 19.11.